Vähän Westerfeldiä

Scott Westerfeld on uusi lempparini. Ei ihan yhtä hyvä kuin Diana Wynne Jones, mutta kukapa olisi.

Silti, Westerfeldin kirjoissa tuppaa AINA olemaan joku kutkuttava lähtöasetelma johon olisin NIIN jäänyt koukkuun teini-iässä ja melko lailla vieläkin. Suosikkini tähän asti on Parasite Positive, mutta myös Uglies -tetralogia ja Midnighters-trilogia ovat mainioita.

Midnighters-sarjan luin loppuun kesällä, ekan osan (Midnight Hour) olin lukenut jo aikaisemmin. Nyt siis vuorossa Touching Darkness ja Blue Noon. Midnightersin juju on siinä, että eräässä keskilännen pikkukaupungissa tarpeeksi lähellä keskiyötä syntyneillä on ylimääräinen, 25. tunti - ja joitakin erityiskykyjä.

Eikö ole mahtava ajatus? Minusta on.
Sitäpaitsi kaikki ei aina ole kivaa ja mukavaa Midnightersien päähenkilöille. Hahmot tuntuvat aidoilta - ja välillä myös melkoisen ärsyttäviltä - ja meno on hurjaa, mutta helppoja ratkaisuja ei tunnu olevan. Suosittelen.

Onneksi luin kesällä tosi paljon

...koska nyt oon ihan jumissa Gene Wolfen kanssa eikä kukaan lukisi täältä koskaan mitään, jos mulla ei sattumalta Google Docseissa olisi lyhyt 9 kirjan lista siitä, mistä vielä pitäisi kirjoittaa. Hah.

Nick Mamatasin Under My Roof oli lähtökohdiltaan tosi hykerryttävä (pikkupojan isä rakentaa oman atomipommin pihalleen puutarhakääpiön sisään ja julistaa tonttinsa itsenäiseksi valtioksi ja niin juuri minäkin tekisin jos asuisin Yhdysvalloissa, etenkin jos kävisi niin että jollain kirotulla keinolla Sarah Palin nousisi valtaan bannaamaan kirjoja - no, se siitä) mutta sitten jotenkin kirja lössähti täysin. Ainakin omien muistikuvieni mukaan.

Luultavasti Prometheus-leiritaustani vuoksi olen nykyään vähän yliherkkä kaikelle, mikä haiskahtaa ateistiselta propagandalta, ja UMR haiskahti sellaiselta. En tiiä. En halua keskustella asiasta sen enempää, mutta sanottakoon nyt, että koen kaikenlaisen julistamisen hieman nolostuttavana ja rasittavana, ja ateistisen julistamisen erityisen rasittavana, ja tämä johtuu varmaan vain siitä, että 14-vuotiaan varmuudesta olen luiskahtanut 29-vuotiaan epävarmuuden tilaan eikä tulisi enää mieleenkään ilmoittaa kellekään, miten maailmankaikkeus makaa. Enkä soisi muidenkaan tekevän sitä.
(Ja kun sanoin, etten halua keskustella julistamisesta uskonnollisesta tai ateistisesta näkökulmasta, tarkoitin just sitä. Eli varaan mahdollisuuden poistaa kaikki asiaa koskevat kommentit, vaikka kommenttitulvasta tuskin tarvii olla huolissaan.)

Siinä lyhyesti perustelut sille, että hykerryttävästä lähtöasetelmasta huolimatta UMR saa 2 tähteä.

Kage Baker

Kage Baker on niitä harvoja kirjailijoita, joiden kirjoja lukiessani nauran lähes poikkeuksetta ääneen. Tämän lisäksi Bakerin kirjat ovat niin hyviä, että niitä pitää säännöstellä.

En ole yksin arvostukseni kanssa: rec.arts.sf.written -ryhmässä (jota joskus luin innokkaasti), on kirjoitettu, jotta:
"...when Baker publishes "Laundry, Shopping, and Errand Lists - 1975-1989: Annotated Version with Concordance", I'll buy a copy." (-jack tingle, rasfw)

Tämän kesän annos oli nimeltään Mother Aegypt, joka on novellikokoelma. Siinä tavataan pariinkin kertaan Lord Ermenwyr, johon hurmaannuin Anvil of the World -kirjan yhteydessä. Lisäksi yksi novelleista liittyy Bakerin Company-sarjaan. Muut ovat muilla tavoin ehdottomasti lukemisen arvoisia.

Zomppeja

Zombiet ovat tunnetusti viihdyttävää sakkia, paljon mukavampia kuin vampyyrit tai muut öttiäiset.

David Wellingtonin kirja Monster Island on zomppikirja, ja sellaisenaan tietenkin varsin viehättävä. Tosin hetkittäin tulee vähän sellainen olo, että Walking Dead -sarjikset olisivat ehkä riittäneet, eikä zombieissa ole välttämättä sisältöä 3:n kirjan mittaiseen sarjaan - mutta sitten muistaa, että tässä nyt puhutaan zombieista voi hyvä isä sentään. Ja zombiet - gotta love 'em.

Sitäpaitsi Wellingtonin setä saa zomppiaiheeseen vähän uuttakin, tai uutta ainakin minun heikon tietämykseni valossa. (Kun selitin tätä uuttta, väitti kanssanisäkkääni kuitenkin, että moinen modernismi on silkkaa zombie-kerettiläisyyttä.)

Saatan lukea jatko-osatkin, etenkin jos kävelevät vastaan vaatien aivojani.