Taikavuori

Osallistuin Reader, why did I marry him? -blogin klassikkohaasteeseen lukemalla Thomas Mannin Taikavuoren.

Taikavuori kertoo Hans Castorpista, joka matkustaa tuberkuloosiparantolaan serkkuaan moikkaamaan, ja päätyy jäämään paikan päälle seitsemäksi vuodeksi.

Ja jestas, miten herkullinen teos! Hans Castorp on jännä hahmo, sellainen, josta ehkä tunnistaa itseään enemmän kuin haluaisi - hän on niin moderni itsetarkkailunsa kanssa. Jos Google olisi tuolloin jo keksitty, Hans Castorp olisi takuulla googlannut tuberkuloosinsa oireita aamut ja illat ja rientänyt keskustelemaan ylilääkärin kanssa huolistaan aina, kun mahdollista.

Hans Castorpin serkku Joachim sen sijaan on ihan eri maata, hän ei ollenkaan halua olla sairas, hän haluaa olla tervehenkinen ja moderni. Mutta minä kyllä ymmärsin Hansia jotenkin paljon paremmin. Aloin itsekin haaveilla seitsemän vuoden oleskelusta keuhkoparantolassa, etenkin luettuani mestan ruokalistoja.

No, sen ohella, että Hans Castorpista löytää itsensä, vaikkei haluaisi - tai ainakin minä löysin - kirja on muutenkin mainio. Eihän siinä paljon tapahdu, vaan tapahtuuko elämässäkään lopulta? Olennaisina mieleeni jäivät myös Hans Castorpin löytämät herrat Settembrini ja Naphta, joiden jatkuva sanasota ja keskustelu vievät kirjasta pitkiä osia. Sitä saattaa jopa vahingossa löytää itsensä ajattelemasta, yrittäessään ymmärtää, ketä kannattaa - vaikka, kuten pitkissä keskusteluissa usein käy, alkaa myös epäillä keskustelun kulkevan ympyrässä.

Yksi kirjan isoista teemoista on aika ja ajan kulku ihmiselämässä. Sen kirja tavoittaa hämmästyttävän hyvin - ei vain pohdiskelun vaan myös rakenteensa kautta. Alussa, kun kaikki on Hans Castorpille uutta, päiväkin kuvataan hitaasti ja pikkutarkasti. Myöhemmin vuodet vain vierähtävät, tekstissä kuten elämässä, ja yhtäkkiä niitä on kulunutkin se seitsemän.

Kun kirjan loppu koitti ja kirjailija jätti jäähyväiset Hans Castorpille, olin vähällä järjestää itsekin pienimuotoisen kapinan. Niin tottunut olin jo tyytyväisenä elämään Hansin kanssa vuoristosairaalassa, tuberkuloosin oireita tarkkaillen.

 --

Mitenkäs haaste? Selättikö se klassikkokammoni? Ei, sillä ei minulla alunperinkään ollut klassikkokammoa. On vain liian vähän aikaa. Mutta sen se teki, että päätin jatkossakin ottaa pari maailmankirjallisuuden klassikkoa tarkasteluun joka vuosi.

Kysymyksiä, vastauksia

Siina lähetti kysymyksiä ja minä vastaan! Sillä nämä ovat mahtavuuskysymyksiä!

1. Montako hyllymetriä kodissasi on kirjoja?

Odotas, onkohan tuo metrin tuo Lundia ... hetki, mittaan ... No niin, karkeasti arvioituna 31,25 m. Tosin saatoin unohtaa, että joissakin pokkarihyllyissä on kirjoja kahdessa rivissä ja täällä olohuoneessa on tuo yksi, jossa on noita sarjakuvia, ja sitten keittokirjat vielä.

Mutta sovitaan, että 31,25 m.

2. Mitkä ovat mielestäsi parhaita kirjannimiä, noin esimerkiksi?

Olemisen sietämätön keveys on minusta ollut aina aika viekoitteleva. En voi lukea sitä, ettei mene hyvä nimi vahingossakaan pilalle (enhän minä välttämättä pitäisi kirjasta). Joskus olen ostanut kirjoja, koska niiden nimi on minusta erityisen höperö. Tällaisia ovat esimerkiksi The Go-Go Girls of the Apocalypse (ei luettu) ja The Mall of Cthulhu (niin ikään ei luettu.)

3. Voiko kirjoja olla liikaa?

Ei. Ei meillä ainakaan. Teoriassa ehkä voisi, jos niitä olisi vaikka niin paljon, että niiden massan vuoksi syntyisi musta aukko. En tiedä, olisiko singulariteetissa kiva lukea. Tuskin.

4. Ovelliset kirjakaapit, uhka vai mahdollisuus?

Kallistun kyllä vähän uhkakuvan puolelle. Silloin ei toki ehkä tarvitsisi kirjoja tomuttaa, mutta toisaalta kirjojen taakse olisi vaikea kätkeä lankaa (oletan tässä, että ovien läsnäolo viittaa myös siihen, että kirjahyllyjen sivut ovat umpinaiset. Vaikka ei kai sekään mikään pakko ole. Tomutuksen välttämisen kannalta tosin vähän epäkäytännöllistä ehkä.)

5. Lempikirjasi ahmintaiässä?

Margaret Mahyn Noitavaellus voisi olla aika kovaa valuuttaa.

6. Mistä kirjasta olet nähnyt painajaisia?

Manaajasta. Tai oikeastaan kyse oli pikemminkin siitä, etten uskaltanut nukahtaa. Tuijotin vain kattoon ja takerruin peittooni.

7. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpein ja miksi?

Odysseuksen! TIETTY! Voinhan painattaa teepparin, jossa lukee, että "Olen lukenut Joycen Odysseuksen". Eikä siinä kaikki, se oli myös tosi hyvä kirja.

8. Mitä sellaiset ihmiset tekevät, jotka eivät lue?

Minä olen usein pohtinut tätä. Toivon, että joku sellainen tulee joskus kertomaan minulle, mitä hän tekee, mutta olen yksityisissä pohdinnoissani päätynyt kolmeen otaksumaan. Joko he a) tuijottavat haaveillen kaukaisuuteen tai b) tekevät puutarhatöitä tai c) siivoavat. 

Minun korviini moinen kuulostaa erityiseltä helvetin muodolta, mutta ehkä heillä on muutakin puuhaa kuin kaukaisuuten tuijottelu, puutarhatyöt tai - brrrr - siivoaminen.

9. Mikä kirjaan perustuva elokuva kannattaisi katsoa?

Eeeh. Oletko ihan varma, että sellaisia on?

10. Jos olisit kirja, millainen kirja olisit?

Sellainen, joka jättää lukijansa huutamaan LISÄÄ! Tai siis sellainen haluaisin olla. Siitä, millainen oikeasti olisin, en tiedä mitään. Tuskin ainakaan Puutarhanhoidon opaskirja tai Tekniikkaharjoituksia maastohiihtäjälle. Saattaisin ehkä olla Viisastelijan käsikirja.

En kykene keksimään enää tätä parempia kysymyksiä, joten suosittelen kaikille tarttumista näihin Siinan esittämiin. Erityisesti haluaisin muutaman ei-kirjabloggaajan näkemyksen. (Tarkoitan tällä sinua, Täti-ihminen.)