The Wind-Up Bird Chronicle

Kuuntelin Haruki Murakamin The Wind-Up Bird Chroniclen äänikirjana, enkä tiedä, olisinko paremmin voinut valita.

Murakami ei ole ollut suuri rakkauteni - toden totta, nautin oikeastaan What I Talk About When I Talk About Running -kirjasta jopa enemmän kuin aiemmin lukemastani Kafka on the Shoresta, ja se kai jo kertoo jotakin (jos nyt ei muuta niin ehkä sen, että Murakamin teksti toimii erinomaisen hyvin ääneenluettuna.)

TW-UBC oli kuitenkin mainio, ja luulen, että pääsin jotenkin juttuun vähän sisään. Kirjahan kertoo vaimoaan ja ehkä paikkaansakin etsivästä nuoresta miehestä, mutta juoni ei nyt jostain syystä ole minusta kovin olennainen - vaikka toki kirjassa sellainen on, omalaatuinen ja omaan suuntaansa virtaava. Virtaus on termi, jota kirjassakin usein käytetään - päähenkilön käsketään seurata sitä, ja se on ehkä lukijallekin hyvä ohje. Kun tarinan antaa kuljettaa, se todella vie mukaansa omituisine lainalaisuuksineen, eikä sen toivoisi päättyvän ikinä. Ja minulle TW-UBC oli juuri tällainen kirja: se vei minut mihin halusi, ja minä kelluin mukana onnellisena. 

Kuten aiemmin mainitsin, Murakami toimii erinomaisen hyvin ääneeluettuna ja niin nytkin. Paikoin etenkin arjen kuvaukset suorastaan hypnotisoivat allekirjoittaneen - toivottavasti taika on yhtä vahva myös kirjan sivuilla.

Hyllyssä odottaa muuten kaikki kolme osaa Murakamin uutuutta - kiitos Laura! Ja kiitos Heli! 

Luulen, että olen nyt oppinut jotain siitä, miten Murakamin kirjoihin kannattaa heittäytyä. Odotan uusinta innolla.

The Silent Land

How to Make Friends with Demonsin jälkeen luin Graham Joycen käsittääkseni uusimman teoksen, The Silent Landin, koska sain sen kirjastosta. TSL oli mainio, mutta ei ihan yhtä mainio kuin HtMFwD, johon - kuten sanottua - rakastuin.

TSL kertoo pariskunnasta, joka hiihtolomallaan Alpeilla (melko varmasti Alpeilla - koska en itse laskettele, lautaile tai hiihdä, minulle hiihtomahdollisuuksia tarjoavat vuoristot ovat kaikki "Alppeja", sijaitsivat ne sitten Ranskassa tai Chilessä, mutta nyt luulen, että oikeastikin Alpeilla) selviää lumivyörystä ja työläästi selvittää itsensä takaisin hotellilleen - vain huomatakseen, että ympäröivä kylä on täysin tyhjä eikä aika tunnu kuluvan normaalisti. Pikkuhiljaa päähenkilöt - Zoe ja Jake - alkavat pohtia, oliko lumivyörystä mahdollista ylipäänsä selvitä hengissä.

Hiljainen romaani kertoo rakkaudesta ja rakastamisesta ja pariskunnan historiasta, ja se on tunnelmaltaan värisyttävä: on helppo tuntea lomakylän hiljaisuus. Paikoin TSL on jopa karmiva, sillä lomakylä alkaa loppua kohti muistuttaa hyvän unen sijaan painajaista. Tapahtumat kerrotaan enimmäkseen Zoen näkökulmasta, mutten osannut kokea suurta läheisyyttä kumpaankaan. Kirjan rakkaustarina oli kuitenkin kaunis ja melkoisen surullinen, vaikka sitä katsoikin hieman ulkopuolelta.

Pitää selvästi tutkia, onko kirjastolla enemmänkin Joycea tarjolla - nämä Joycen aikuisväestölle suunnatut kirjat tuntuvat uppoavan itseeni paremmin kuin nuorten aikuisten sarja.

Softspoken

Chronic Cityn jälkeen tuntui siltä, ettei mikään kirja heti tämän jälkeen voi tulla arvioiduksi omana itsenään. Tiedättehän: kun lukee jotain todella hyvää, seuraava kokemus on todennäköisesti pettymys.

Jostain syystä valitsin seuraavaksi kirjaksi Lucius Shepardin Softspoken-kirjan, joka on eräänlainen kummitustarina.

Softspokenissa Sanie Bullard on muuttanut aviomiehensä kanssa miehen perheen vanhaan kotitaloon, miehen kummallisten sisarusten luo. Aviomies lukee kokeisiin ja tylsistynyt Sanie ei tee juuri mitään. Tekemättömyys saa Sanien sekä pohtimaan suhteen tilaa (ei niin hyvä) että talossa kuuluvia aavemaisia ääniä, joiden alkulähteisiin pääsee parhaiten - tai ainoastaan - käsiksi käymällä aviomiehen veljen huumekätköillä.

Saattaa olla, että Softspoken oli CC:n jälkeen hyvä, pehmeä lasku - kirja oli hyvä, muttei niin hyvä, että ongelma olisi siirtynyt taas seuraavan kirjan kohdalle. Omalaatuinen ja kiehtova, mutta kuitenkin lukijalta - etenkin loppua kohti - tarpeeksi vaativa niin, ettei ollut oikein aikaa surra menneen lukukokemuksen perään.