Luin kesällä Stina Leichtin kirjan Of Blood and Honey. Tein tämän siksi, että itseäni hoputtaakseni olin lainannut teoksen jatko-osan kirjastosta ja jatko-osan eräpäivä lähestyi. Jatko-osan nimi on And Blue Skies from Pain, ja luin senkin, sillä pidin ensimmäisestä osasta kovasti.
Of Blood and Honey kertoo Liamista, joka yrittää elää nuoren miehen elämää Pohjois-Irlannissa 70-luvulla. Liam olettaa isänsä olevan protestantti, mikä toki on häpeällistä sinänsä, mutta lukija hiffaa nopeasti, että oikeasti isä ei ponnista protestanttien vaan mytologisten olentojen rivistä. Ja että on käynnissä jonkinlainen taistelu näiden olentojen ja demonien välillä ja niin edelleen.
Of Blood and Honey kuvaa kuitenkin Liamin tarinaa äitinsä kodista omaan kotiinsa, IRAssa toimimista ja sen sellaista. Koska Pohjois-Irlanti on minusta kiinnostavaa aluetta, nielin joka sanan ja nautin lukemastani - vaikka totuuden nimissä on sanottava seuraavat seikat: 1) kirja on minusta kuitenkin huonosti tasapainotettu, eikä sen maagisemmille puolille annettu tarpeeksi tilaa (en välittänyt tästä, sillä Pohjois-Irlanti!) ja 2) vähän epäilyttää, että näinköhän Texasissa asuva Leicht saa nämä Irlantihommat ihan kuntoon.
Mitä kohtaan #1 tulee, joku voisi argumentoida, että mitään magiaa ei tarvita, mutta se on mielipideasia. Ei sitä tarvita, mutta jos se on kuitenkin päätetty mukaan ottaa, en käsitä, miksi homma vaikuttaa enemmän siltä, että se on unohdettu editoida lopullisesta versiosta pois. Ja mitä taas kohtaan #2 tulee, nyt kun luin Strange Horizonsin arviota kirjasta, kävi ilmi, että ei, Leicht ei saa Irlantihommia ollenkaan kuntoon.
No mutta SILTI. Kaikesta tästä huolimatta minä pidin kirjasta: siinä oli paljon hyvää. Liamin elämä tuntui ajoittaisesta maagisesta realismista huolimatta todelta ja lähestyttävältä. Hänelle toivoi vain hyvää. Toisaalta juoni vältti monet ilmeiset sudenkuopat ja kaavamaisuudet, joiden useita kertoja kuvittelin olevan tulossa. Itse asiassa kirja kulki ihan raikkaasti omia polkujaan.
Sitten luin And Blue Skies from Painin. Se on vähän niin kuin sama kirja uudelleen, mutta huonommin kirjoitettuna.
Silloin vähän harmitti.
Of Blood and Honey kertoo Liamista, joka yrittää elää nuoren miehen elämää Pohjois-Irlannissa 70-luvulla. Liam olettaa isänsä olevan protestantti, mikä toki on häpeällistä sinänsä, mutta lukija hiffaa nopeasti, että oikeasti isä ei ponnista protestanttien vaan mytologisten olentojen rivistä. Ja että on käynnissä jonkinlainen taistelu näiden olentojen ja demonien välillä ja niin edelleen.
Of Blood and Honey kuvaa kuitenkin Liamin tarinaa äitinsä kodista omaan kotiinsa, IRAssa toimimista ja sen sellaista. Koska Pohjois-Irlanti on minusta kiinnostavaa aluetta, nielin joka sanan ja nautin lukemastani - vaikka totuuden nimissä on sanottava seuraavat seikat: 1) kirja on minusta kuitenkin huonosti tasapainotettu, eikä sen maagisemmille puolille annettu tarpeeksi tilaa (en välittänyt tästä, sillä Pohjois-Irlanti!) ja 2) vähän epäilyttää, että näinköhän Texasissa asuva Leicht saa nämä Irlantihommat ihan kuntoon.
Mitä kohtaan #1 tulee, joku voisi argumentoida, että mitään magiaa ei tarvita, mutta se on mielipideasia. Ei sitä tarvita, mutta jos se on kuitenkin päätetty mukaan ottaa, en käsitä, miksi homma vaikuttaa enemmän siltä, että se on unohdettu editoida lopullisesta versiosta pois. Ja mitä taas kohtaan #2 tulee, nyt kun luin Strange Horizonsin arviota kirjasta, kävi ilmi, että ei, Leicht ei saa Irlantihommia ollenkaan kuntoon.
No mutta SILTI. Kaikesta tästä huolimatta minä pidin kirjasta: siinä oli paljon hyvää. Liamin elämä tuntui ajoittaisesta maagisesta realismista huolimatta todelta ja lähestyttävältä. Hänelle toivoi vain hyvää. Toisaalta juoni vältti monet ilmeiset sudenkuopat ja kaavamaisuudet, joiden useita kertoja kuvittelin olevan tulossa. Itse asiassa kirja kulki ihan raikkaasti omia polkujaan.
Sitten luin And Blue Skies from Painin. Se on vähän niin kuin sama kirja uudelleen, mutta huonommin kirjoitettuna.
Silloin vähän harmitti.
