Alkusyksystä tapahtunutta:
Herra Sivukirjasto: "Luin tosi hyvän sarjiksen just, tilasin sen meille ihan omaksi, säkin voisit lukea sen sitten."
Rouva Sivukirjasto: "Mmm-hm."
Joitakin päiviä myöhemmin:
Herra Sivukirjasto: "Nyt se sarjakuva tuli, se on tämä Saga, sä voisit lukea sen nyt kanssa."
Rouva Sivukirjasto: "Ehdottomasti otan ohjelmaan pikimmiten."
Tässä kohdassa ilmeisesti herra Sivukirjastolle heräsi epäilys siitä, että rouva Sivukirjaston vilpitön aikomus ottaa Saga luettavakseen realisoitunee viimeistään ensimmäisten eläkevuosien aikana.
Päivää myöhemmin:
Herra Sivukirjasto: "Ootko sä nyt niin kipeä, että jäät kotiin huomenna?"
Rouva Sivukirjasto: "Oled."
Herra Sivukirjasto: "Mä nostan sen Sagan tuohon pöydälle, niin voit sitten lukea sen huomenna! Tuossa keittiön pöydällä on se sitten! Muista lukea!"
Rouva Sivukirjasto - siis minä - nauroi kunnes meinasi tikahtua yskäänsä ja lupasi lukea.
Onneksi luin, sillä Saga oli mahtava. Se kertoo interplanetaarisesta konfliktista kahden lajin välillä. Sota on levinnyt kauas muille planeetoille, kun kaksi sotilasta eri leireistä tapaavat ja rakastuvat.
Eikä siinä vielä kaikki: he saavat vauvan.
Ja sitten nämä kaksi pelotonta, pelokasta vanhempaa lähtevät etsimään paikkaa, jossa antaa tyttärelleen mahdollisimman hyvä tulevaisuus. Sellainen sotaa vailla oleva. Mutta siitä ei tietenkään pidetä isän leirissä tai äidin leirissä, sillä mitä siitäkin nyt tulisi jos sotilaat sotimisen sijaan alkaisivat pupsia ja tehdä vauvoja? Rauha voisi tulla.
Sagaa kirjoittaa Brian K. Vaughan ja piirtää Fiona Staples, jonka kynänjälkeen rakastuin kertaheitolla. Saga ei näytä oikeastaan miltään muulta sarjakuvalta, johon olen viime aikoina törmännyt.
Mutta piirrosjälkeäkin parempaa on teksti. Vanhemmuutta ja lapsia monella tasolla, mikä mahtava ajatus. Päähenkilöinä pariskunta, joka roudaa vauvaansa kantoliinassa vuorotellen eikä halua tehdä mitään suureellista lopettaakseen galaktisen sodan. Saga naurattaa ja itkettää ja on niin kovin inhimillinen.
Luettuani ykkösosan luin välittömästi kakkososankin, ja sitten menin chatissa murjottamaan herra Sivukirjastolle, kun hyllystä ei löytynyt kolmatta osaa.
Herra Sivukirjasto selitti kärsivällisesti, että ei löydy kun ei ole vielä ilmestynytkään, mikä voi olla ihan pätevä syy, mutta kyllä olin silti pettynyt.
Herra Sivukirjasto: "Luin tosi hyvän sarjiksen just, tilasin sen meille ihan omaksi, säkin voisit lukea sen sitten."
Rouva Sivukirjasto: "Mmm-hm."
Joitakin päiviä myöhemmin:
Herra Sivukirjasto: "Nyt se sarjakuva tuli, se on tämä Saga, sä voisit lukea sen nyt kanssa."
Rouva Sivukirjasto: "Ehdottomasti otan ohjelmaan pikimmiten."
Tässä kohdassa ilmeisesti herra Sivukirjastolle heräsi epäilys siitä, että rouva Sivukirjaston vilpitön aikomus ottaa Saga luettavakseen realisoitunee viimeistään ensimmäisten eläkevuosien aikana.
Päivää myöhemmin:
Herra Sivukirjasto: "Ootko sä nyt niin kipeä, että jäät kotiin huomenna?"
Rouva Sivukirjasto: "Oled."
Herra Sivukirjasto: "Mä nostan sen Sagan tuohon pöydälle, niin voit sitten lukea sen huomenna! Tuossa keittiön pöydällä on se sitten! Muista lukea!"
Rouva Sivukirjasto - siis minä - nauroi kunnes meinasi tikahtua yskäänsä ja lupasi lukea.
Onneksi luin, sillä Saga oli mahtava. Se kertoo interplanetaarisesta konfliktista kahden lajin välillä. Sota on levinnyt kauas muille planeetoille, kun kaksi sotilasta eri leireistä tapaavat ja rakastuvat.
Eikä siinä vielä kaikki: he saavat vauvan.
Ja sitten nämä kaksi pelotonta, pelokasta vanhempaa lähtevät etsimään paikkaa, jossa antaa tyttärelleen mahdollisimman hyvä tulevaisuus. Sellainen sotaa vailla oleva. Mutta siitä ei tietenkään pidetä isän leirissä tai äidin leirissä, sillä mitä siitäkin nyt tulisi jos sotilaat sotimisen sijaan alkaisivat pupsia ja tehdä vauvoja? Rauha voisi tulla.
Sagaa kirjoittaa Brian K. Vaughan ja piirtää Fiona Staples, jonka kynänjälkeen rakastuin kertaheitolla. Saga ei näytä oikeastaan miltään muulta sarjakuvalta, johon olen viime aikoina törmännyt.
Mutta piirrosjälkeäkin parempaa on teksti. Vanhemmuutta ja lapsia monella tasolla, mikä mahtava ajatus. Päähenkilöinä pariskunta, joka roudaa vauvaansa kantoliinassa vuorotellen eikä halua tehdä mitään suureellista lopettaakseen galaktisen sodan. Saga naurattaa ja itkettää ja on niin kovin inhimillinen.
Luettuani ykkösosan luin välittömästi kakkososankin, ja sitten menin chatissa murjottamaan herra Sivukirjastolle, kun hyllystä ei löytynyt kolmatta osaa.
Herra Sivukirjasto selitti kärsivällisesti, että ei löydy kun ei ole vielä ilmestynytkään, mikä voi olla ihan pätevä syy, mutta kyllä olin silti pettynyt.
