Children of God

Joops. Saatatte ehkä muistaa, että taannoin keväämmällä luin Mary Doria Russellin kirjan The Sparrow, johon en rrrrakastunut suoraa päätä. Tuolloin taannoin selvisi myös, että kirjalle on jatko-osa, Children of God, joka ehkä tekee TS:istakin hieman ymmärrettävämmän ja tarjoaa uutta näkökulmaa.

Kyllä, koko homman pointti kävi kuin kävikin ilmi CoG:ia lukiessa. Viimeiset ... hmmm ... 50 sivua ansaitsivat koko kirjalle lisätähden minun silmissäni. Valitettavasti sitä ennen piti lukea 450 enemmän tai vähemmän tuskaista sivua. Luvut kertoivat siitä, miten elämä eri planeetoilla - ja myöhemmin samalla planeetalla - eteni. Kiinnostukseni niin alieneita kuin pappeja kohtaan hiipui vuorotellen, mutta papit voittivat kuitenkin maalein 10-2, ehkä.

En osaa oikein nimetä vaikeuksieni syytä. Luultavasti en vain juurikaan välittänyt rouva Russellin kirjoitustyylistä. Hieno loppu kuitenkin korvasi paljon.

Suosittelen kirjaa varauksin. Jos kuvittelee, että ärsyyntyy seikoista, joista jo The Sparrow:n yhteydessä jupisin, kannattaa jättää väliin. Jos ei jaksa lukea kovin ihmismäisiltä vaikuttavista avaruusolennoista, kannattaa niinikään jättää väliin. Vaan jos scifi yleensä kiinnostaa, eikä ole niin herkästi ärsyyntyvä kuin minä, kannattaa ilman muuta tarjota tälle duologialle mahdollisuus.

The World Before

Lisää Karen Travissia, sano.

Tämä on nyt ihan kaamean tyhmää, mutta en muista The Wess'har Wars -sarjaa jatkavasta The World Beforesta hittojakaan enää. Aaargh. Paitsi, että pidin siitä kai. Mutta kuinka paljon pidin jos se on jo hiipunut mielestä?

Katsotaanpa. Päähenkilö Fran oli yhä tiukka eukko, ja Wess'harit tapasivat toisen sukuhaaransa joihin nähden Wess'harit vaikuttivat hieman amisheilta ... ilman uskontoa. Sitten oli diplomaattista selkkausta diplomaattisen selkkauksen jälkeen ja kirja kirjalta vahvistuva käsitys siitä, että ihminen on vastenmielinen loisolento. Lopussa giganttisluonteinen fuck-up - ainakin minusta - joka takaa sen, että sarjan tulevillekin kirjoille on aihetta.

Sivukirjasto jatkaa seuraavalla osalla - kunhan jaksaa.

Ink Exchange

Koira ei ole vielä täysin itseohjautuva - tai pikemminkin satunnaisesti se on jopa liian itseohjautuva - mutta luettujen kirjojen lista kasvaa niin, että kirjoitusaikaakin on löydettävä.

Melissa Marrin edellinenkin kirja, Ilki ihana (Wicked Lovely), pääsi Sivukirjaston hyllyille, ja nyt luettu Ink Exchange on siis jatko-osa. IE:n luin englanniksi, koska kirjasto päätti olla odottelematta suomennosta - päätös, jota tuen täysin.

Ink Exchange ei jatka suoraan Ilki ihanan päähenkilön Aislinnin tarinaa, vaan kertoo tämän kaverista Lesliestä. Lukioikäisellä Lesliellä ei varsinaisesti mene kovin hyvin, ja sitten kuvioihin astuu tumma muukalainen tai kaksi ja tatuointiliike. Ja taas nähdään keijuja.
Kirjan lopusta pidin hieman yllättäen - ratkaisu oli jotenkin vapauttava. Muutoinkaan kirja ei ollut hassumpi.

Koko saagalle olisi vielä luvassa epäilemättä sydäntäraastava jatko-osa. WL:n ja IE:n perusteella luen sen varmaankin kunhan kirjastossa saavat sen kokoelmiinsa hankittua...

Hidastunut lukutahti

Ehdin nykyään lukea vähemmän ja blogata vielä vähemmän. Syy on tässä:

Syyllinen on kuvassa juuri löytänyt luonteelleen sopivan, tarpeeksi ison kävyn. Loki a.k.a. Kapteeni Salama muutti meille kesäkuussa ja vaatii paljon huomiota ... jota sille toki mielellään suo. (Loki muuten ymmärtää kirjallisuuden päälle: se kömpi vielä vähän pienempänä mielellään kirjahyllyyn, ja muutenkin prosessoisi paperia aina kun voisi...)

Viimeksi bloggaamatta jäi Bulbul Sharman Munakoisojen kiukku. Sitä muuten luettiin Jamsin ylläpitämissä Ruokaisissa romaaneissa hiljattain. Itse en yleensä taivu mihinkään lukupiireihin - kunnianhimoinen yritys lukea Joycen Odysseus eräässä lukupiirissä masentaa vieläkin, vaikka Odysseushan onkin vain kesken eikä suinkaan lopullisesti sivussa. Mutta kannattaa ilman muuta liittyä rinkiin, jos kirjallisuus ja ruoka ovat sydäntä lähellä!

No mutta joka tapauksessa. Munakoisojen kiukku sisälsi tarinoita Intiasta, ja kaikkiin tarinoihin liittyi ruoka ... hurmaava ruoka, intialaisten ravintoloiden kanta-asiakkuuksiin yllyttävä ruoka. Tarinat olivat sympaattisia ja kulttuuri tuli niistä ihanasti esiin. Suosittelen lämmöllä.