Maledicte

Ärrrrr, tämä kirja on nyt vaan saatava blogattua. Takaisin paperille siis.

Maledicte on Lane Robinsin kirja, joka kertoo rakkaudesta ja kostosta. Päähenkilöistä toinen, Maledicte, vaihtaa identiteettiään pelastaakseen rakkaansa ... mutta rakastettu onkin vuosien aikana muuttunut. Maledicten palvelija ja toinen päähenkilö Gilly puolestaan yrittää pelastaa Maledicten.

Tykkäsin Maledictesta odottamattoman paljon. Se oli synkeä ja dramaattinen! Olen ihan varma, että Maledicten maailmassa talot ovat mustanpuhuvia, yötä on 18 tuntia vuorokaudessa, päivä on kalpea ja kosto suloinen. Mahtava teos - suosittelen kaikille joilla on minkäänlaista taipumusta dramaattisuuteen. (Minä olen satunnaisesti täysi draamakuningatar. Tai, kuten ystäväni Maija kerran sanoi: "...kun sitä on välillä vähän ... dramaattinen.")

Vielä vähän Kindlestä

Lupasin eräälle kaverille tehdä vertailevia punnituksia Kindlen koosta, joten tässä niitä tulee.

Suippokorvaisten mahtava klassikko painaa teipatussa muodossaa n. 850 g*:

Kaapuihin kietoutuvien mahtava klassikko painaa pokkarimuodossa vähän alle 400 g:


Kindle painaa jotakuinkin 300 g.

On kuitenkin huomioitava, ettei lukumukavuus ole pelkästään painosta kiinni. Kirjan keskiosasta on yleensä mukava ottaa ote kun lukee vaikka sängyssä. Testaamatta on vielä, saako Kindlestä yhtä mukavan otteen - olen oikeastaan skeptinen. Mutta katsotaan.

Sitten pieni uutinen: Amazon laski Kindlen hintaa samantien kahdellakympillä. Välttääkseen raivostuneen Liinan yhteydenottoja Amazon myös hyvitti hintaeron Kindlen tilauksessa ajoissa liikkeellä olleille.

Vaikken nyt muusta osaa puhuakaan kuin Kindlestä, taidan silti rakastaa paperista kirjaa yli kaiken.

* Teippiä on jouduttu 19 vuoden aikana lisäämään hieman. Paino saattaa olla alkuperäistä isompi :D

The Kindle has landed

Kindlen työnimi on tällä hetkellä Mindle ("Minun Kindle! Minun!") ja se istuu pöydällä näyttäen kauniilta.*

Laite lähetettiin Amazonista maanantaina ja se tuotiin minulle töihin tänään puolen päivän aikaan. Normaaleihin Amazon.comin toimitusaikoihin tottuneena ("Arvioitu toimitusaika ensi elokuussa.") tämä tuntuu jotakuinkin samalta kuin jos joku olisi ylittänyt valon nopeuden.
(Työpaikan postihuoneessa huomasin, että joku muukin oli tilannut Kindlen. Kuka? Ilmoittaudu heti!)

Ensihuomiot tässä:

1. Pakkaus oli "Certified Frustration Free Package" :D Ei ollut, työkaverit nauroivat.
   
2. Menin lukemaan käyttöohjeet. Se oli virhe, sillä laitteen rekisteröintiprosessi sukkasi. (Anteeksi kaikki te, jotka vihaatte sanaa "sukkasi".) Jos en olisi lukenut käyttöohjetta, en olisi vaivautunut miettimään mitään rekisteröintiä lainkaan. Laitteen piti olla rekisteröity Amazon-tililleni, mutta ei se ollut. Mielestään. Mutta Amazon-tilini mielestä oli. Olin niin epätoivoinen, että soitin jopa tukipuhelun Jenkkeihin. Minulle vakuutettiin, että laite on rekisteröity. Kiukuissani päätin kokeilla tilaamani kirjan siirtoa USBitse Kindlelle ... ja sehän toimi. Tässä se taas nähtiin, käyttöohjeiden lukeminen on virhe. VIR-HE.
3. Kirjan osto on helppoa kuin heinänteko. Valikoima oli uuden tarkastelun myötä ei-niin-laaja-kuin-olisin-halunnut, mutta tuskin se voi tuosta kuin kasvaa. Yllättäviäkin nimekkeitä löytyi, tosin eilen illalla pää tyhjänä kirjalistoja selatessa (en siis keksinyt mitään ostettavaa jota hakea, pelottava tilanne joka onneksi oli korjaantunut tänään) en voinut kuin ihmetellä paranormaalien romanssien suosiota. WTF ihmiset?
4. Kirjan siirto USBitse oli helppoa kuin heinänteko. USB kiinni koneeseen, tiedosto sopivaan kansioon Kindlellä ... ja lukemaan.
5. Lataus on nopeaa.
6. Näyttö on mahtava - ja sitä voi lukea vaikka kuinka pienestä kulmasta. Tosin se, miksi joku haluaisi lukea sitä pienestä kulmasta, on arvoitus. Mutta on se e-paperi vaan ässä keksintö kuulkaa.
7. Bonustiedote: Viimeksi en onnistunut tilaamaan Kindlelle suojakoteloa. Nyt niitäkin toimitetaan Suomeen, joten en ehkä rupeakaan ompelemaan sellaista itse (hyvä niin, muutakin ommeltavaa olisi.) Suojakotelo, jonka tilasin, on pinkki, sellainen rintasyöpätukiyhdistyksen värinen. (Ja tuotoista meneekin 10% rintasyövän tutkimiseen. Mies Sivukirjastossa arvasi ongelmitta, minkä valitsen.)
   

Olen siis yhä tyytyväinen. Pitäkää peukkuja, että olen sitä vielä huomennakin.

* Oikeasti se näyttää edestä Omenafirman älypuhelimelta ja takaa Kumisaapasfirman älypuhelimelta, mutta olen ihastuessani sokea.

The New Moon's Arms

Saatan joskus säästellä hyväksi epäilemiäni kirjoja. Nalo Hopkinsonin The New Moon's Arms oli sellainen. Ja hyvä se olikin.

TNMA sijoittuu Karibialle. Päähenkilö, keski-ikäinen Calamity menettää isänsä hoidettuaan tätä pitkään, eivätkä välit yksin kasvatettuun, teininä saatuun tyttäreenkään ole aivan kunnossa. Isänsä hautajaisten jälkeen Calamity löytää rannalta pienen pojan, joka ei osaa puhua - ei ainakaan niin, että kukaan ymmärtäisi.

Harvoin törmää niin elävään päähenkilöön kuin Calamity, jossa on hyvät ja huonot puolensa hyvin aidon tuntuisesti. Calamity on yksinäinen, miehenkipeä ja lämmin nainen, joka on adoptoimalleen pikkupojalle hyvä sijaisäiti. Toisaalta Calamity katsoo oikeudekseen arvostella tyttärensä elämää; omat kipeät kokemukset vaikuttavat niin, ettei Calamity toivo tyttärensä elämän muodostuvan samanlaiseksi kuin omansa. Voimakastahtoiset naiset ottavatkin usein yhteen. Päähenkilö on aika myös kohtuullisen suvaitsematon jääräpää - kaikelle löytyy tavallaan selitys. On jotenkin jännä, miten hirveän lähelle päähenkilön sielunelämää kirja pääsee; ja jotenkin sen suvaitsemattomuudenkin voi suvaita, kun sitä ymmärtää.

Kirjassa on fantasiaelementtejä, mutta ne ovat melko minimalistisia eivätkä nouse pääosaan. Se onkin oikeastaan aika hyvä ratkaisu. Karibia sen sijaan on voimakkaasti läsnä ja vaikuttaa ihanalta; paikalta, jonne ilman muuta haluaisi muuttaa kasvattamaan cashew-puita.

Suosittelen ihan varauksetta kaikille.

Kindle2

Minulla ja e-kirjoilla on pitkä historia. Aluksi inhosin niitä, sillä ne nähdäkseni muodostivat vakavan uhan paperiselle kirjalle - ja paperinen kirja on minulle esineenä rakastettava. (Joku voisi sanoa, että pakkomielteen kohde, mutta jätämme tämän jonkun huomiotta.)

Amazon Kindlen tultua jenkkilevitykseen aloin kuitenkin varovaisesti lämmetä ajatukselle siitä, että kaikki lukemani kirjat eivät olisikaan ns. kuollut puu -painoksia. Lämpötila nousi entisestään, kun ymmärsin, että Kindlelle saisi bitteinä myös joitakin kirjoja joiden fyysisten kappaleiden painos on loppunut aikoja sitten. Ja täysin kuumana kävin, kun ymmärsin, etten eurooppalaisena voi hankkia Kindleä.

Vaan nyt sitä saa!

Omani tilasin tänään noin 30 minuuttia sen jälkeen, kun olin TechCrunchista lukenut uudesta internatsunaali-versiosta. Tätä on odotettu. Paperikirjaa rakastan yhä kuin hullu puuroa, mutta rakkauteni on rajaton. Siitä riittää myös Kindlelle.

Sivukirjastossa käytiin siis aamutuimaan nopea neuvottelu siitä, kannattaako sähköiseen kirjaan sijoittaa:

Mies Sivukirjastossa: ja sä oisit valmis heittämään hyvästit kirjoille, ja ostamaan ne bitteinä?
Liina: ainakin 65% niistä :D ... ainakin.
MS: eli ei enää liperö-lohikäärmeksiä ja urk-velhoja pokkareita?
L: nii. mutta ehkä joskus joitakin hyväksi havaittuja kovakantisia.
MS: laitetaanko tilaukseen?

Nyt K2 on siis ennakkotilattu ja näillä näkymin matkaa kohti Suomea 19.10. Enkä tosiaankaan halua kuulla mitään WLANin puutteesta, sillä vähänkö minua ei kiinnosta :D Mikä ihana päivä!

Jatkossa parhaat kirjat ostetaan paperilla, ja liperö-lohikäärmes -pokkarit ja out-of-print-kirjat tulevat suoraan Kindlelle. Genret tuskin muuttuvat; parhaisiin kirjoihin tulee luultavasti kuulumaan lähinnä hyvää scifiä ja fantasiaa. Ja kaikesta raportoidaan tänne. Luitte eli ette.

Kindle-kokemuksesta kertonen täälläkin, sillä muutama kaveri on osoittanut aiheeseen jo kiinnostusta.

Breakfast With the Ones You Love

Kääk, törmäsin viikonloppuna lukion äidinkielenopettajaani, jolle tulin ilmoittaneeksi blogini osoitteen. (Tulkoon täsmennetyksi, ettei teknisesti ottaen varmaan tulisi puhua törmäyksestä, jos itse juoksee lempiopettajansa perässä päästäkseen vaan sanomaan moi, mutta törmäys kuulostaa katu-uskottavammalta.) Nyt tekee mieli käydä läpi Sivukirjaston kaikki 124 postausta ja varmistaa, että että-sanojen edessä on pilkku. (Pilkkusäännöt olivat itselleni hieman haasteellisia.)

Hanna, toivottavasti luet tätä - muuten on lähes hukkaanheitettyä sanoa, että tuntisi olivat mainioita.

Olen syystä tai toisesta lukenut viime aikoina paljon (jaha, tarkistuslaskennan mukaan joko 1 on paljon tai vuonna 2008 luettu Chabonin The Yiddish Policemen's Union on luettu ihan hiljattain) kirjoja, joissa juutalaisuus on olennaista. Niin myös Eliot Fintushelin kirjassa Breakfast With the Ones You Love. Juutalaisuus, samoin kuin katolisuus (tai uskonnot noin ylipäänsä) ovat minusta aika kiehtovia aiheita, joten en pane tämänkaltaista tematiikkaa lainkaan pahakseni.

BWtOYL kertoo 16-vuotiaasta Leasta, jolla on huono asenne ja psyykkinen taito tappaa ajatuksen voimalla tielle asettuvat ihmiset. Lea tapaa Jackin, "The Yid"-nimellä enimmäkseen kulkevan pojan, joka rakentaa avaruusalusta tavaratalon ullakolla. Tämä kertoneekin juonesta kaiken tarpeellisen - lukekaa kirja, tiedätte enemmän.

BWtOYL oli aluksi himpun verran rasittava, eikä lukukokemus muutenkaan syntynyt aivan onnellisten tähtien alla - kirjan kansikuvahan kilpailee 2000-luvun kamalimman kansikuvan tittelistä. (Kyllä vain, minulle tällaisilla asioilla on merkitystä.) Sitäpaitsi päähenkilö ärsytti. Loppua kohden kirja muuttui kuitenkin niin omituiseksi ja mahtavaksi, etten voinut kuin ihastua.