Sarah Langanin Audrey's Door on - kai - kauhua.
Nuori, köyhä ja epävakaa arkkitehti Audrey muuttaa halpaan vuokra-asuntoon loistosijainnilla - New Yorkissa. Vuokra-asunto sijaitsee talossa, jossa on tapahtunut kaikenlaisia kamaluuksia jo yli sata vuotta ja edustaa arkkitehtuurisuuntausta jonka kaikki muut tuotokset ovat romahtaneet spektaakkelinomaisesti. Siinä, missä fiksummalla hälytyskellot soisivat tässä kohtaa, normaalin kauhuromskun tai -leffan sankari siunaa hyvää onneaan matkalaukut pakattuna, eikä Audrey ole lainkaan poikkeus.
Kauheat asiat ovat aika usein kauheita vain kunnes niitä ei näe.* Langan kuitenkin paljastaa talosta ja sen kauheuksista aika paljon, ja useat kauhuelementit ovat ehkä ... hieman höperöitä kirkkaassa päivänvalossa. Paljon kauheampaa kuin itse talo on Audreyn mielenterveydellinen tilanne, jota kirjassa myös setvitään. Sankarittarena Audrey on muuten reipas kuin märkä rätti, mutta se nyt on sentään jotenkin perusteltua.
Lisäksi Langan osaa pitkittä kirjaa aivan tavattomasti; mukana mm. pitkähkö sivujuonne, jossa kerrotaan Audreyn pomon perhetilanteesta. Mainittava toki on, että pomon rooli kirjassa on jotakuinkin minimaalinen. Tai olisi. Ellei siihen käytettäisi kauheasti aikaa. Mutta ... no, viihdyttihän AD, ja sitäpaitsi arkkitehdin tyttärenä diggasin kovasti arkkitehtuuripätkistä, joita kirjassa oli siroteltu sinne tänne. Ihan oikeasti pelottavia kirjoja aikaansaadakseen Langanin tulee kyllä ehkä vielä hieman harjoitella.
* Poikkeuksena tietysti lempihirviöni alienit à la H. R. Giger, jotka ovat kammottavia myös kirkkaassa keinovalossa (avaruudessa harvoin on päivänvaloa), paitsi se nelosleffan harvinaisen epäonnistunut hybridi, joka myötähävettää vieläkin.
Kauheat asiat ovat aika usein kauheita vain kunnes niitä ei näe.* Langan kuitenkin paljastaa talosta ja sen kauheuksista aika paljon, ja useat kauhuelementit ovat ehkä ... hieman höperöitä kirkkaassa päivänvalossa. Paljon kauheampaa kuin itse talo on Audreyn mielenterveydellinen tilanne, jota kirjassa myös setvitään. Sankarittarena Audrey on muuten reipas kuin märkä rätti, mutta se nyt on sentään jotenkin perusteltua.
Lisäksi Langan osaa pitkittä kirjaa aivan tavattomasti; mukana mm. pitkähkö sivujuonne, jossa kerrotaan Audreyn pomon perhetilanteesta. Mainittava toki on, että pomon rooli kirjassa on jotakuinkin minimaalinen. Tai olisi. Ellei siihen käytettäisi kauheasti aikaa. Mutta ... no, viihdyttihän AD, ja sitäpaitsi arkkitehdin tyttärenä diggasin kovasti arkkitehtuuripätkistä, joita kirjassa oli siroteltu sinne tänne. Ihan oikeasti pelottavia kirjoja aikaansaadakseen Langanin tulee kyllä ehkä vielä hieman harjoitella.
* Poikkeuksena tietysti lempihirviöni alienit à la H. R. Giger, jotka ovat kammottavia myös kirkkaassa keinovalossa (avaruudessa harvoin on päivänvaloa), paitsi se nelosleffan harvinaisen epäonnistunut hybridi, joka myötähävettää vieläkin.
No comments:
Post a Comment