Voi October Daye. Meidän tiemme taitavat nyt erota.
Vika ei ole sinussa, vaan minussa. En jaksa sinua enää. Kirjoittajasi Seanan McGuire tekee kaikesta niin toisteista: en halua enää kuunnella yhtäkään äänikirjaa siitä, miten laukkaat halki milloin minkäkin satumaan etsimässä kaapattuja lapsia (tämä oli nyt kolmas kerta tällä juonella). En ole kiinnostunut siitä, miten moukaroituna jaksat yhä lähteä sankaroimaan pahiksia vastaan, vain kupillinen kahvia vahvistuksenasi. En halua tietää, miten lopulta pökerryt, odottaen kuolevasi - vain herätäksesi täysin yllättyneenä seuraavassa luvussa. Olen lopen kyllästynyt siihen, miten jokainen vastoinkäyminen, vaikka sitten kuinkakin pieni, kirvoittaa suustasi lauseen "Oh, oak and ash!" - ja sekin minua tympii, miten ne vastoinkäymiset (vaikka kuinkakin pienet) merkitsevät aina jotain ihan kamalaa.
Nyt, kun uuden kirjasi Ashes of Honor myötä (en muuten ymmärrä kirjan nimeä, ellen sitten siinä sinulle niin tyypillisessä ylidramaattisessa hengessä) sinulla ovat parisuhdeasiatkin ihan hyvällä, jos kohta ehdottoman antiklimaattisella tolalla, et varmaan tarvitsekaan minua enää.
Onnea tulevien lapsikaappausjuttujen selvittelyyn! Toivottavasti maailma ei ensi kerrallakaan lopu, vaikka varmasti siltä aluksi näyttää monimutkaisista syistä, jotka lukijalle on selvitettävä juurta jaksain, muuten hän ei ehkä ymmärtäisi tilanteen vakavuutta. Olen itse asiassa melko vakuuttunut siitä, että maailma ei lopu, joten voit sinäkin lopettaa spennaamisen.
Luidaegin kuulumisia kuulisin kyllä mielelläni joskus. Laittakaa postikortti.
 |
| Kansi: Penguin |
Nyt, kun uuden kirjasi Ashes of Honor myötä (en muuten ymmärrä kirjan nimeä, ellen sitten siinä sinulle niin tyypillisessä ylidramaattisessa hengessä) sinulla ovat parisuhdeasiatkin ihan hyvällä, jos kohta ehdottoman antiklimaattisella tolalla, et varmaan tarvitsekaan minua enää.
Onnea tulevien lapsikaappausjuttujen selvittelyyn! Toivottavasti maailma ei ensi kerrallakaan lopu, vaikka varmasti siltä aluksi näyttää monimutkaisista syistä, jotka lukijalle on selvitettävä juurta jaksain, muuten hän ei ehkä ymmärtäisi tilanteen vakavuutta. Olen itse asiassa melko vakuuttunut siitä, että maailma ei lopu, joten voit sinäkin lopettaa spennaamisen.
Luidaegin kuulumisia kuulisin kyllä mielelläni joskus. Laittakaa postikortti.
8 comments:
Kiitos tekstisi herättämästä hymystä ja sisäisestä hihittelystä. Toivottavasti lähettävät sen kortin.
Jee hymyä :) Kiitos itsellesi. Minäkin toivon kovasti korttia!
Jotenkin tämä sarja ei ole koskaan vedonnut minuun - noin ajatuksen tasolla siis, yhtäkään kirjoista kun en ole vielä lukenut. Ostin kuitenkin juuri ensimmäisen osan, kun siihen parin euron hintaan alennusmyynnissä törmäsin. Joten annetaan moiselle mahdollisuus. Jotenkin en kuitenkaan usko että tykkäisin tästä yhtä paljon kuin kirjailijan Mira Grant -puolen teoksista.
Niin, mä en tajua, mutta minustakaan McGuire ei ole yhtään niin hyvä kuin Grant. Miten se on edes mahdollista?
McGuire kirjoittaa ikään kuin lukija kärsisi vakavista lähimuistin toimintahäiriöistä.
Tirsk :)
Toivottavasti selviät erostanne ja löydät pian tilalle uutta ja parempaa :D
Mulla ei ole yhtään ikävä!
(Pelkään kyllä, että tämän suurieleisen eron jälkeen hairahdun vielä johonkin ... EI. Octoberin tie on eronnut omastani.)
:D
Mä lukaisin just ekan Octoberin ja heti perään Discount Armageddonin. Tykkäsin huomattavasti enemmän jälkimmäisen hölmöstä huumorista kuin Octoberin synkästä maailmasta. Katon nyt kuitenkin vielä toisen osan... Mutta jos ei tunnelma yhtään piristy niin jään vain odottamaan DA:n jatko-osaa, joka voiskin pistää kohta tilaukseen...
Ja tätäkään kirjaa meillä ei näemmä vielä ole. Tilaukseen siis!
October on kyllä jotenkin älyttömän angstinen. Kyllä se siitä sarjan myötä helpottaa, ja kolmas osa oli muistaakseni angstista huolimatta ihan mainio.
Okei, myönnetään, että uuden sarjan eduksi on laskettava ei-synkeä päähenkilö.
Post a Comment