Sain Sinisalon uusimman, Enkelten verta, joululahjaksi. Viime vuonna. Nyt luin sen.
Viime vuonna silmäilin ohimennen yhden jos toisenkin blogipostauksen, joissa annettiin ymmärtää, että Enkelten verta on erinomainen, muttei helppo. Ja sellainenhan se juuri olikin: minusta aivan hyytävän hieno kirja, josta jäi surullinen olo. Sinisalo kirjoittaa voimakkaasti.
Tarinaa kerrotaan isän ja pojan kautta: Orvo miettii, onko hänenkin mehiläispesiinsä iskenyt pesäkato, kun taas Eero harrastaa aktivistihommia. Juoni aukeaa pikkuhiljaa: Sinisalon tulevaisuus on pelottava, mutta jollain kummallisella tavalla vähän toiveikaskin. Sellainen, ettei kaikki tähän pääty, vaikka ihmiskunta päättyisikin.
Kirja saa kyllä myös tarkastelemaan kriittisesti omia kulutus- ja ruokailutottumuksia. Niiden kuluttavuutta ja itsekkyyttä.
Voisin lukea uudestaankin.
Viime vuonna silmäilin ohimennen yhden jos toisenkin blogipostauksen, joissa annettiin ymmärtää, että Enkelten verta on erinomainen, muttei helppo. Ja sellainenhan se juuri olikin: minusta aivan hyytävän hieno kirja, josta jäi surullinen olo. Sinisalo kirjoittaa voimakkaasti.
Tarinaa kerrotaan isän ja pojan kautta: Orvo miettii, onko hänenkin mehiläispesiinsä iskenyt pesäkato, kun taas Eero harrastaa aktivistihommia. Juoni aukeaa pikkuhiljaa: Sinisalon tulevaisuus on pelottava, mutta jollain kummallisella tavalla vähän toiveikaskin. Sellainen, ettei kaikki tähän pääty, vaikka ihmiskunta päättyisikin.
Kirja saa kyllä myös tarkastelemaan kriittisesti omia kulutus- ja ruokailutottumuksia. Niiden kuluttavuutta ja itsekkyyttä.
Voisin lukea uudestaankin.
9 comments:
Mainiota kuulla, minuakin tämä odottelee hyllyssä. Sinisalolla on kyllä kertomisen taito ja hän myös vaikuttaa vinkeältä persoonalta.
Sinisalo rokkaa... vaikka minusta Linnunaivot kyllä oli parempi kuin tämä; jokin Orvossa takkusi. Hautausurakointi oli mainio sivujuoni tosin, ja myönnän, että tekee vähän mieli ylpeillä sillä, että Suomessa on näin hienoja kirjoittajia. Sinisalo, Krohn, Mäkelä, Isomäki... Kangasvuo ja Itäranta! Niin ja Hannu Rajaniemi. Kai.
Linnea, koita kuitenkin ajoittaa tämä sellaiseen hetkeen, ettei muuten ole kauhean rankkaa, koska minusta oli vähän turhan järkyttävää lukea tätä edes lapsen sairastaessa!
Booksy, todellakin! Ehdin aika monta kertaa lukiessani hekumoida niillä palkinnoilla, jotka Sinisalo tästä takuulla voittaa, kunhan tämä käännetään - vaikken edes tiedä, tullaanko tätä kääntämään. Hah.
Mulle tää putosi Linnunaivoja paremmin: Orvon suru tuntui musta kauhean aidolta.
Ooo, nyt tää on kyllä pakko lukea. Tykkään kovasti Sinisalosta, vaikka viimeisimpänä lueskeltu Lasisilmä ei oikein vakuuttanutkaan. Sulla on täällä paljon mielenkiintoisia opuksia, suurimmasta osasta en oo kyllä ikinä kuullutkaan :D (Mikä on kenties yhtä aikaa sekä vähän noloa että kovin virkistävää, jei!)
Lasisilmä onkin multa lukematta. Tai siis en ole sen olemassaolosta ollut edes tietoinen, köh.
Kiva, jos lukemiseni kiinnostavat - tunnen aika usein istuvani yksin pöljänurkassa, mutta täällä on ihan mukavaa kuitenkin :D
Pöljänurkka, haha :D Meillä käytetään samankaltaista termiä "kosmoksen nurkkapöytä", siellä tulee usein hengattua :D
Mä oon muuttanut lukutottumuksiani radikaalisti viime aikoina. Kahlasin joku kerta puoliväkisin läpi jotain satunnaisotosta kirjastosta ja kiroilin moneen otteeseen ääneen sen tylsyyttä. Johon viksu siippani totesi, että "ootko koskaan miettinyt, että elämä on liian lyhyt tylsien kirjojen lukemiseen?" Pysähdyin ja järkytyin. Heitin kirjan mäkeen (kuvainnollisesti, koska se oli kaupungin omaisuutta). Päätin, että nyt loppui tämä pakkolukeminen (vaikka pakkohan sitä on ihmisen lukea, mitä sitä muuten tekisi).
Oon jo jonkin aikaa etsinyt jotain kivaa kirjalistaa, mitä alkaa kahlaamaan läpi - täältähän tätä löytyis :)
PALJON parempi termi. Saatan lainata. Paitsi, että meillä se ei ole nurkkapöytä, koska kirjallisuus täyttää eskapismin tarvetta. Mitä pidemmälle pääsee pakoon, sen parempi :D
Erinomaisen hyvä pointti puoliskoltasi. Pitäisi itsekin tässä ryhdistäytyä ja lukea ensin ne kirjat, joiden epäilee olevan tosi hyviä.
En mäkään kyllä tiedä, mitä ne ihmiset tekee, jotka ei lue :D Ehkä he siivoavat paljon?
Siivous se juttu varmaan on, millä lukeminen korvataan. Ainakin jos meidän kämppää katsoo.
Ja haa, sullahan oli täällä zombikirjojakin, siippa ilostuu!
Mätkäsin sitten vielä sulle liebsterin tuolla blogissani :)
Olispa meilläkin, mutta herra Sivukirjasto haluaa aina siivota, vaikka voisi lukeakin. Hmph. (No, kyllä hänkin lukee.)
Ihanaa oikeasti, jos mun jorinoista on teille iloa! Tuo ihan kummasti lisäpuhtia tähän hommaan :D Ja suurkiitos liebsteristä!
Post a Comment