Kyllä! Minäkin luin Caitlin Moranin tulkinnan ensimmäisen maailman feminismistä: How to Be a Woman.
Olin jotenkin lähes ihan varma, että kirja osoittautuu sekä hirveäksi pettymykseksi että täydelliseksi jalokiveksi, niin ristiriitaisia olivat odotukseni. Mutta ei se sitten ollut kumpaakaan. Välillä kirja oli fiksu, välillä höpsö, ja käsittelihän se, toden totta, melko lailla niitä valkoisen naisen ongelmia. Hauskasti silti, nauroin välillä ääneen.
Tai siis: kyllä minunkin tekee mieli ryömiä ginipulloon, jos pitää lähteä farkkuostoksille - mutta toisaalta, asiat ovat aika hyvin, jos on varaa farkkuihin ja giniin. Jopa valinnanvaraa. (Onko ginituokion jälkeen fiksua lähteä farkkuostoksille on aivan toinen kysymys. Enkä sitäpaitsi juurikaan juo teräviä. Tai osta farkkuja.)
Se, mitä en etukäteen tiennyt oli, että kirja on omaelämäkerrallinen. Hyvä ratkaisu, vaikka aluksi tylsistytti ja harmitti. Niin tai näin, esimerkiksi Moranin käytännön ratkaisu seksismiin oli riemastuttava; vaikken tuota ratkaisua luultavasti pääse soveltamaan, Moran löytää paljon pohdittavaa seksismistä nykypäivässä. Muitakin naiseuteen liittyviä asioita käsitellään: shoppailua, häitä, lapsia - ja kyllä, niitä ihokarvoja.
Pari spesifiä sanaa: Moran käsittelee aihetta abortti vakuuttavasti. Siinähän on muutenkin aihe, johon ainakin minun on vaikea muodostaa yksiselitteistä kantaa. Moranin näkökulma on seuraava: jokaisen on ymmärrettävä rajansa ja se, mihin pystyy. Miten paljon rakkautta voi antaa. Itse lisäisin tähän vielä sen, että jokaisen pitäisi parhaansa mukaan pyrkiä välttämään vahinkoja, joiden seurauksia ei voi kantaa.
Kyllä minä tätä naiseuden opasta kehtaan suositella. Moran on virkistävä, hauska ja - huomionarvoisasti - puhuu alkoholinkäytöstä niin suurella intohimolla, että itse voi nousta raittiuden jalustalle vaikka viinilasi kädessä.
Olin jotenkin lähes ihan varma, että kirja osoittautuu sekä hirveäksi pettymykseksi että täydelliseksi jalokiveksi, niin ristiriitaisia olivat odotukseni. Mutta ei se sitten ollut kumpaakaan. Välillä kirja oli fiksu, välillä höpsö, ja käsittelihän se, toden totta, melko lailla niitä valkoisen naisen ongelmia. Hauskasti silti, nauroin välillä ääneen.
Tai siis: kyllä minunkin tekee mieli ryömiä ginipulloon, jos pitää lähteä farkkuostoksille - mutta toisaalta, asiat ovat aika hyvin, jos on varaa farkkuihin ja giniin. Jopa valinnanvaraa. (Onko ginituokion jälkeen fiksua lähteä farkkuostoksille on aivan toinen kysymys. Enkä sitäpaitsi juurikaan juo teräviä. Tai osta farkkuja.)
Se, mitä en etukäteen tiennyt oli, että kirja on omaelämäkerrallinen. Hyvä ratkaisu, vaikka aluksi tylsistytti ja harmitti. Niin tai näin, esimerkiksi Moranin käytännön ratkaisu seksismiin oli riemastuttava; vaikken tuota ratkaisua luultavasti pääse soveltamaan, Moran löytää paljon pohdittavaa seksismistä nykypäivässä. Muitakin naiseuteen liittyviä asioita käsitellään: shoppailua, häitä, lapsia - ja kyllä, niitä ihokarvoja.
Pari spesifiä sanaa: Moran käsittelee aihetta abortti vakuuttavasti. Siinähän on muutenkin aihe, johon ainakin minun on vaikea muodostaa yksiselitteistä kantaa. Moranin näkökulma on seuraava: jokaisen on ymmärrettävä rajansa ja se, mihin pystyy. Miten paljon rakkautta voi antaa. Itse lisäisin tähän vielä sen, että jokaisen pitäisi parhaansa mukaan pyrkiä välttämään vahinkoja, joiden seurauksia ei voi kantaa.
Kyllä minä tätä naiseuden opasta kehtaan suositella. Moran on virkistävä, hauska ja - huomionarvoisasti - puhuu alkoholinkäytöstä niin suurella intohimolla, että itse voi nousta raittiuden jalustalle vaikka viinilasi kädessä.
13 comments:
Kiva kuulla tällainenkin arvio tästä kirjasta. Olin lukenut aiemmin arvion jenkki-Ellestä, ja sen perusteella kirja kuulosti niin amerikkalaiselta vouhottamiselta amerikkalaisista lähtökohdista ilman yhtäkään itseäni koskettavaa näkökulmaa, että kun joulupukin "kirjapaketti koko perheelle"-säkistä kirja tupsahti, tyrkkäsin sen siskolle ja nappasin itse Jään. Mutta ehkäpä tätäkin voisi jossain vaiheessa pyytää lainaksi...
Jättivät sitten mainitsematta, että Moran on britti ja vouhottaa brittiläisistä näkökulmista? :D
Eihän se brittikulttuurikaan ihan yks yhteen täkäläisen kanssa ole, mutta paljon koskettavaa asiaa on Moranilla silti. Esimerkiksi jatkuva ulkonäön ympärillä pyöriminen ja naiseuden ilmentäminen kuluttajuuden kautta on minusta jo melkoisen suomalainenkin ilmiö.
Mulla ja Moranilla on (tän yhden kirjan perusteella) ihan erilainen huumorintaju, enkä oikein tykännyt tästä kirjasta. Mutta olihan tässä ihan asiaakin.
Muistelinkin, ettet juuri välittänyt tästä.
En ole tietenkään ihan varma, mikset välittänyt, mutta minulle Moranista jäi aika kova kuva. Vaikka minulla henkilökohtaisesti oli kamalan hauskaa paikoin (hääluku! I rest my case!) en silti haluaisi luultavasti esimerkiksi hengata Moranin kanssa oluen äärellä.
Minä välillä pidin kirjasta ja sitten välillä hämmennyin kun en tiennyt halusiko Moran olla hauska vai oliko se ihan tosissaan. Mutta ei tämä ole yhtään hullumpi tapa paketoida feminismiä.
Norkku, tuo oli aika hyvä yhteenveto.
Satunnaisen pöljäilyn ohessa Moranilla oli minullekin päähän tarttuneita ohjenuoria, joilla voi helposti tarkistaa omien tekemistensä järjettömyyden - ihan jo niiden takia kannatti lukea :D (Kuten se, että tekisikö joku mies näin.)
Minua tämä kiinnostelee kovasti! Arviosi perusteella voisi olla ihan minun kirjanikin vielä. Saa nähdä!
Ai vai että britti, joo, ei ollut tuosta mainintaa. :D
Katri, tuskin tässä mitään häviää! Tämä on sitäpaitsi suomennettukin, jos tykkään enemmän käännöksistä. Kuuntelin suomentajan mietteitä kerran Yle Puheella, oli kiehtovaa.
Jenni, niin, tilannehan on siis paljon, paljon parempi :D
Kuten olen muuallakin maininnut, tämä odottaa lukemista Kindlellä. Omatkin odotukseni ovat vähän ristiriitaset, vaikka en odota että tämä mitään täysin uutta ja ihmeellistä tarjoilisi. Mutta toivon että tämä olisi virkistävä ja hauska, vaikka välillä pelkään että kirja onkin ärsyttävä ja pinnallinen.
Ainakin joissain yhteyksissä kirjasta on annettu sellainen kuva, että se keskittyy lähinnä niihin ihokarvoihin ja ulkonäköpaineisiin, mutta ehkä niihin aiheisiin on vain ollut helpompi tarttua kuin esimerkiksi noihin seksimiin tai aborttiin, jotka ainakin minua kiinnostavat huomattavasti enemmän.
Liisa, itse asiassa minusta se oli jonkinlainen omituinen kombinaatio molempia. Ja vaikka Moranilla oli paljon hirveän hyviä pointteja, en kuitenkaan vakuuttunut kirjasta ihan sillä tavalla, että olisin suoralta kädeltä nostanut Morania esim. ykkösfanituskohteeni Silfverbergin rinnalle. Mutta ajatuksille ruokaa, kyllä.
Niin, ei kai jossain Me Naikkosissa tai muussa voi kirjallisuusarviossa aborttia käsitellä ohimennen :D
Pöh, oli männynnä ihan ohi että sinäkin olit lukenut tämän (tyhmää kun on liikaa töitä, ei ehdi blogeja seurata!). Minä olin jotenkin hellyyttävän huvittunut tästä, välillä Moran oli todella hupsu ja INNOKAS ja sitten juuri esimerkiksi siinä aborttikeskustelussa melko mainio. Yllätyin, että tämä oli ihan näppärä myös suomeksi!
Semmosta se, ei siis huolta :)
Suomentajahan siinä mainitsemassani haastattelussa sanoi pyrkineensä suomentamaan tämän ikään kuin Caitlin puhuisi. Hän olisi siis katsonut pitkiä pätkiä Caitlinista esiintymässä (onnea on Internet) ja pyrkinyt sitten sen kaltaiseen käännökseen.
Arvostukseni päteviä suomentajia kohtaan nousi taas aivan uusiin sfääreihin.
Post a Comment