Ennen joulua aloitin Susan Cooperin viisiosaisen sarjan läpikäynnin suoraan osasta kaksi, ja nyt loogisesti hyppäsin osiin neljä ja viisi. Kirjat olivat ihan ykkösjuttuja nuorena, ja toimivat yhä kuin häkä.
Kuningas Harmaa kertoo Willin, Ikivanhoista viimeisen, seikkailuista Walesissa. Kultainen harppu pitäisi löytää. Hopeapuussa koko homma sitten kulminoituu kun Valo ja Pimeä ottavat yhteen.
Voi Wales, että haluaisinkin sinne. Cooperin kirjoissa miljöö herää hienosti henkiin; iso osa molemmista kirjoista sijoittuu juuri Walesiin. Cooper on minusta myös melkoisen pätevä kirjoittamaan hahmoja ja punomaan juonta ... tai en minä tiedä, osaan nämä jotakuinkin ulkoa. En taida olla pätevä arvioimaan.
Kirjakaksikossa käy kuitenkin ilmi mainiosti Cooperin Valon luonne: se on kylmä ja kova, ja jopa nuori Will tuntuu paikoin varsin heltymättömältä. Kuningas Harmaa olikin minusta näin jälkikäteen yllättävä sen suhteen, miten ytimekkään elegantisti Cooper laittaa Willin ja rauhallisen maatyöläisen keskustelemaan siitä, mikä todella on tärkeää kenellekin.
Niin, että vaikka nämä ovat kirjoina aivan tuttuja, jotain uuttakin niistä löysin, ja jotain luin eri tavalla.
Kuningas Harmaa kertoo Willin, Ikivanhoista viimeisen, seikkailuista Walesissa. Kultainen harppu pitäisi löytää. Hopeapuussa koko homma sitten kulminoituu kun Valo ja Pimeä ottavat yhteen.
Voi Wales, että haluaisinkin sinne. Cooperin kirjoissa miljöö herää hienosti henkiin; iso osa molemmista kirjoista sijoittuu juuri Walesiin. Cooper on minusta myös melkoisen pätevä kirjoittamaan hahmoja ja punomaan juonta ... tai en minä tiedä, osaan nämä jotakuinkin ulkoa. En taida olla pätevä arvioimaan.
Kirjakaksikossa käy kuitenkin ilmi mainiosti Cooperin Valon luonne: se on kylmä ja kova, ja jopa nuori Will tuntuu paikoin varsin heltymättömältä. Kuningas Harmaa olikin minusta näin jälkikäteen yllättävä sen suhteen, miten ytimekkään elegantisti Cooper laittaa Willin ja rauhallisen maatyöläisen keskustelemaan siitä, mikä todella on tärkeää kenellekin.
Niin, että vaikka nämä ovat kirjoina aivan tuttuja, jotain uuttakin niistä löysin, ja jotain luin eri tavalla.
2 comments:
No on tämä omalla tavallaan ihan looginen lukujärjestys, ykkönen ja kolmonen linkittyy toisiinsa mutteivät niinkään kakkoseen ja neloseen ja kun hämärästi muistaa mitä niissä on tapahtunut niin nelosesta loikkaa suoraan vitoseen :)
Sitä mieltä minäkin olen! Ja vaikka joku kiistäisi logiikan, pidätän oikeuden olla epälooginen niin halutessani! :D
Post a Comment