Minäkin haluan! Minäkin haluan! Kirjabloggaajien kuohuttavin juttu tällä hetkellä on Antti Bergin juttu kirjabloggaajista kustantamojen uusimpina bestiksinä.
Asiaa osin sivusta seurailleena monen kollegan reaktio vaikuttaa hieman defensiiviseltä. Anteeksi vain kollegani. Minusta se on hieman erikoista. Juttuhan on nimittäin aivan hyvä.
Ensinnäkään uskoni ihmisiin, jotka ottavat vastaan ilmaista tavaraa mutta pysyvät silti riippumattomina ei ole luja. Voisi sanoa, että rinnastan heidät jonkinlaisiin urbaaneihin legendoihin. Ehkä jonkun kaveri joskus jossain. Luultavasti kuitenkaan ei.
(Itse olen kerran pyytänyt arvostelukappaleen. Postiluukusta kolahtanut kirja vaikutti selvästi lukukokemukseeni: 1) luin kirjan aikaisemmin kuin muutoin olisin lukenut, 2) bloggasin siitä välittömästi - muutenhan välissä saattaa olla kolme kuukautta ja useampi skumppalasi ja 3) postaukseni oli selvästi pidempi ja huolellisempi. Voi olla, että mikään näistä ei vaikuttanut kirjan myyntiin tuon taivaallista, mutta minun riippumattomuuteni oli kyllä mennyttä.)
Toiseksi minusta ei varsinaisesti käy kieltäminen, etteikö kirjablogeissa kiertäisi joukko samoja kirjoja. Feedlyssä, jolla nykyisin luen syötteeni, ilmiö näkyy erinomaisesti. Siellä saattaa olla kolmekin tismalleen samoin otsikoitua postausta päivässä. En tiedä, voiko tälle kukaan yksittäinen bloggaaja mitään - en tiedä sitäkään, tulisiko edes voida. Näin kuitenkin näyttäisi olevan.
Sekin on totta, että bloggaajana a) luen just mitä huvittaa ja b) väistän asiallisen kritiikin yritystäkään kuin ruttoa. Sehän kuulostaa työltä. (Usein itse asiassa pelottaa ajatellakin, että joku valitsee seuraavan kirjansa minun suositusteni perusteella. Brrrr. Ja mitä kritiikkiin tulee, Saara Cantell on kirjoittanut Ylen sivuille todella hienon kolumnin leffakritiikistä. Suosittelen aivan kaikille, jotka bloggaavat tai kirjoittavat kritiikkiä.)
Bergin artikkelissa oli siis paljon pointtia ja paljon ajattelemisen aihetta ainakin minulle, vaikken varsinaisesti olekaan yhdenkään kustantamon arvostelukappalelistalla. Skumppakesteistä nyt puhumattakaan. (Skumpalla olen täysin lahjottavissa, rakkautta vain kirjastolaitokselle.)
Eniten kyllä kiinnostaisi tietää, kiinnostaako tämä yhtään ketään, joka ei pidä kirjablogia? Anyone?
Asiaa osin sivusta seurailleena monen kollegan reaktio vaikuttaa hieman defensiiviseltä. Anteeksi vain kollegani. Minusta se on hieman erikoista. Juttuhan on nimittäin aivan hyvä.
Ensinnäkään uskoni ihmisiin, jotka ottavat vastaan ilmaista tavaraa mutta pysyvät silti riippumattomina ei ole luja. Voisi sanoa, että rinnastan heidät jonkinlaisiin urbaaneihin legendoihin. Ehkä jonkun kaveri joskus jossain. Luultavasti kuitenkaan ei.
(Itse olen kerran pyytänyt arvostelukappaleen. Postiluukusta kolahtanut kirja vaikutti selvästi lukukokemukseeni: 1) luin kirjan aikaisemmin kuin muutoin olisin lukenut, 2) bloggasin siitä välittömästi - muutenhan välissä saattaa olla kolme kuukautta ja useampi skumppalasi ja 3) postaukseni oli selvästi pidempi ja huolellisempi. Voi olla, että mikään näistä ei vaikuttanut kirjan myyntiin tuon taivaallista, mutta minun riippumattomuuteni oli kyllä mennyttä.)
Toiseksi minusta ei varsinaisesti käy kieltäminen, etteikö kirjablogeissa kiertäisi joukko samoja kirjoja. Feedlyssä, jolla nykyisin luen syötteeni, ilmiö näkyy erinomaisesti. Siellä saattaa olla kolmekin tismalleen samoin otsikoitua postausta päivässä. En tiedä, voiko tälle kukaan yksittäinen bloggaaja mitään - en tiedä sitäkään, tulisiko edes voida. Näin kuitenkin näyttäisi olevan.
Sekin on totta, että bloggaajana a) luen just mitä huvittaa ja b) väistän asiallisen kritiikin yritystäkään kuin ruttoa. Sehän kuulostaa työltä. (Usein itse asiassa pelottaa ajatellakin, että joku valitsee seuraavan kirjansa minun suositusteni perusteella. Brrrr. Ja mitä kritiikkiin tulee, Saara Cantell on kirjoittanut Ylen sivuille todella hienon kolumnin leffakritiikistä. Suosittelen aivan kaikille, jotka bloggaavat tai kirjoittavat kritiikkiä.)
Bergin artikkelissa oli siis paljon pointtia ja paljon ajattelemisen aihetta ainakin minulle, vaikken varsinaisesti olekaan yhdenkään kustantamon arvostelukappalelistalla. Skumppakesteistä nyt puhumattakaan. (Skumpalla olen täysin lahjottavissa, rakkautta vain kirjastolaitokselle.)
Eniten kyllä kiinnostaisi tietää, kiinnostaako tämä yhtään ketään, joka ei pidä kirjablogia? Anyone?
29 comments:
Minä kans näin tämän keskustelun ihan fiksuna aiheena ottaa esille. Avauduin enemmän tuolla Lumiomenan kommenttiboksissa, vailla häpyä!
Skumppaa kirjastoihin!
Ja hei, minä ainakin osaan olla lukematta kirjaa tai keskeyttää sen, vaikka olisinkin kirjan ottanut alunperin Liinan kirjoituksen perusteella. Nih :).
Minun täytyy sanoa, että yksi esiin noussut asia tässä keskustelussa on kyllä ylittänyt ärsytyskynnykseni. Ärsytykseni on kyllä aika huvittunutta, mutta silti ärsyttää.
Ärsytyskynnystäni ei rikkonut Bergin juttu, mutta siitä virinneessä keskustelussa (esim. Luutii-blogin kommenteissa) esitetty ajatus, että kirjablogeissa pitäisi kirjoittaa enemmän jonkinlaista akateemista kirjallisuuskritiikkiä lähestyvää tekstiä.
Varmaan tuo ärsyttää minua siksi, että olen opiskelun kautta saanut aivan riittämiin sellaista akateemista taiteentutkimusta, jossa teoria kulkee edellä, taideteos tulee jossain perässä, ja subjektiivinen kokemus on häivytetty jäljettömiin. Parhaimmillaanhan taiteentutkimus on riemullisen oivaltavaa, mutta ihan liian usein kuivakkaa ja kaukana varsinaisesta taiteesta ja taideteoksesta kokemuksena.
Sitäpaitsi, taiteentutkimukselle on olemassa vakiintuneita kanavia, jossa homma hoidetaan varmasti aivan ansiokkaasti, mutta ennen kirjablogeja ei ole ollut oikein mitään helposti tavoitettavaa kanavaa jakaa niitä henkilökohtaisia kirjakokemuksia yhtään isomman ihmisjoukon kanssa. Koska olen suuren osan elämästäni kaivannut sitä henkilökohtaisen kokemuksen jakamista luetuista kirjoista, olen ollut riemuissani siitä, että kirjablogit tarjoavat siihen kanavan.
Ja siksi kai ärsyttää, kun muutama hassu tyyppi tulee sanomaan, että se henkilökohtainen kokemus onkin huono, ja pitäisi pohtia jotakin romaanin muodon kehitystä. Ei niin että romaanin muodon kehityksen pohtimisessa olisi mitään pahaa, mutta minä en ainakaan usko että osaisin sanoa siitä mitään oikeasti uutta ja oivaltavaa.
Oho, tulipas pitkä kommentti. Olen ilmeisesti kiihtyneempi kuin tajusinkaan. :)
Yksi kaverini jolle tuosta jutusta kitisin, sanoi että juttuhan oli oikeastaan aika positiivinen, kun kirjablogit nähtiin niin tärkeinä...
Hienommat vivahteet tässä asiassa eivät jaksa innostaa kuin bloggaajia itseään. Ja siitä olen samaa mieltä kanssasi että
1) skumppa on hyvästä aina, kaikkialla. Jos satun ajamaan satasta moottoritiellä ja joku kustantaja tulee skumppa-auton kanssa tarjoilemaan, kurvaan heti levähdyspaikalle.
2) arvostelukappaleen, jota on pyytänyt, lukee nopeammin ja siitä bloggaa varmemmin.
Taidan merkitä arvostelukappaleet jatkossa näkyviin. Sittenpähän näkyy miten vähän niitä on.
(Joo. Itse asiassa eniten tässä harmittaa, että luin juuri erittäin hyvän kirjan, jonka sain pyytämättömänä arvostelukappaleena, ja nyt en tiedä miten sanoisin että se oli oikeasti hyvä vaikka olenkin tällainen kustantamopuudeli. Inspiraatio, come to mama.)
Bleue, skumppa ja kirjat sopisivat niin kauniisti yhteen! Myös kirjastoissa.
Mun pitää käydä lukemassa Lumiomenan kommenttiketju näemmä. Olen vähän vältellyt aihetta, koska suoraan sanottuna on ahdistanut. Sitten tietenkin liskoaivoni sanoivat ÖRRRR! ja kirjoitin.
Liisa, okei, hyvä pointti. Minäkin olen ajatellut kirjablogeja eräänlaisena laajennettuina kirjanystävien kokoontumisajoina, joissa kaikki käsiään heilutellen suu vaahdossa jauhavat lempikirjoistaan. Sehän on hienoa, on ollut ja on sitä yhä.
Tulin tässä kuitenkin pohtineeksi, pitäisikö silti pyrkiä bloggaajanakin kehittymään, vaikka ns. oikeaa kirjallisuuskritiikkiä ei ikinä saisikaan puserrettua, tai ei edes haluaisi. Jotenkin koen, että ihmisenä ja bloggaajana velvollisuuteni on vähintäänkin miettiä, onko kohtaamassani kritiikissä jotain, mistä voisin ottaa opiksi. Välillä tosin haluaisin sukeltaa pöydän alle ja huutaa LAALAALAA.
Hmmm. Aika usein haluaisin sukeltaa.
Booksy, no, niin, sitähän se myös oli. Nyt kai pyrkii kirjoittamaan jotensakin merkityksellisistä ilmiöistä. Paitsi fennoveganismin epäilen yhä olevan jonkun toimittajalle syöttämää pajunköyttä.
Allekirjoitan tosiaan kohdat 1) ja 2) täysin.
Mä kirjoitin sulle bloggauksen alun, voit käyttää vapaasti:
"Kustantamo A lähestyi minua arvostelukappaleella kirjasta B. Kirja B oli minusta oikein hyvä! Siitä olisi saanut paremman vain liittämällä skumppapullon kylkiäiseksi!"
:D
Kiitos Liina, ratkaisit ongelmani taas kerran. Selväjärkisyytesi on suorastaan lamauttavaa... pakko mennä hetkeksi pöydän alle...
(LAALAALAA)
Voit sanoa kaikille, että se oli sarkasmia.
Ei kun kyllä sun nyt pitää kirjoittaa, koska mua kiinnostaa tietää, että mikä arvostelukappale muka on niin hyvä :D
Heh, uskokoon ken tahtoo, mutta kyllä minulla kaikista nopeimmin tulevat lukuun kirjaston kirjat! Niillä kun on oikeasti takaraja, mihin mennessä ne pitää lukea :)
Sen sijaan a-kappeleista en ole ottanut paineita, vaan ne saattavat odottaa vuoroaan kuukausitolkulla ja kaikkia pyytämättä saatuja en edes lue.
Enkä nyt tarkoita, että olisin jotenkin erityisen korkeamoraalinen ihminen, mutten kyllä toisaalta elä mielestäni itsepetoksessakaan. Mutta olen ajatellut ihan pragmaattisesti, että jos jonkun arvostelukappaleen arvio venyy, se on ihan positiivinen asia ainakin kirjailijalle ja todnäk kustantajallekin, jos arvioita tulee vähän myöhäisemmässäkin vaiheessa. Itseäni ärsyttää se, kuinka lyhyt kirjojen elinkaari on, joten luen kirjoja fiiliksen mukaan ihan hyvällä omalla tunnolla.
Hyvä Liina, kun kirjoitit tämän, vähän odottelinkin sinun puheenvuoroasi asiaan ;)
Miten niin defensiiviseltä? Offensiiviin minä ainakin ryhdyin. Koska kismitti. Otin ehkä hieman henkilökohtaisesti ja syytöksenä, jonka koin epäreiluksi, koska olen näitä moraaliseettisiä näkökohtia miettinyt paljon.
Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, että näitä moraaliseettisiä pohdintoja pitää tehdä omaa ja oman viiteryhmän toimintaa rehellisesti tarkkaillen. Ja jatkuvasti. Muuten sitä helposti laiskistuu sekä moraalisesti että älyllisesti. Kiitos tärkeästä muistutuksesta!
Myös, Taika nukkumaan niin kuin olis jo. Säälittävä ulosanti viittaa vahvaan väsymystilaan.
Sanoitpa monta tärkeää pointtia, joita moni ei ole vielä sanonut.
Minulla on yksi kokemus arvostelukappaleesta, jonka sain kirjailijalta. Se vaikutti tapaan miten arvostelin kirjan ja vielä vuosien jälkeenkin harmittaa, että otin kirjan vastaan. Tekisi mieli tehdä uusi arvio, mutta kirja ei ole uudelleen luvun väärti. Olen kuullut myös tuon urbaanin legendan riippumattomuudesta...
Minulla on tapana noita-akkana pistää muutama loitsu rivien väliin, jotta lukijat tekisivät ostopäätöksiä kirja-arvioitteni perusteella. Mutta vain sellaisiin kirjoihin, joista todella, todella tykkään. Harmi, että monia niistä jutuista luetaan juuri vähiten :)
Mä luulen, että kirjoitit niin rivakasti ja huolella sen eka korruptioarvion, koska se oli eka ja harvinainen. Nyt vaan kun rupeat kaikkien kustantamojen ystäväksi, huomaat, että et voi lukea kaikkia niitä kirjoja ensimmäisenä ja huolella ;)
Musta on ihan vaan hienoa ja oikein, että kirjabloggarit saavat kirjoja ilmaiseksi. Ja en voi nähdä postauksen arvoa vähentävän sen, että tämän mainitsisi ihan avoimesti.
Lukusuosituksista: en ole suuresti lukenut kirjablogeja, mutta Inahdus (levätköön rauhassa) oli suuri innoittajani, ja makumme menivät lähes sataprosenttisesti yksiin. Blogissa tuotiin aina esiin oma kytkös kustantamoalaan, mutta eipä minua haitannut vaikka olisi markkinoinut oman talon kirjoja - koska markkinoi hyviä (ja pelasi avoimin kortein).
No niin, mulla ei ole kirjablogia ja avauduin aiheesta (ilman toki mitään uutta keskusteluun). There!
Minua risoi Bergin jutusta lähteneessä keskustelussa lähinnä se, että joillakin tuntui olevan selvä näkemys siitä mistä / miten kirjablogeissa pitäisi kirjoittaa. Kyllä minä luen myös pienkustantamojen kirjoja, mutta miksi ihmeessä minä en saisi kirjoittaa myös ns. suurkustantamojen kirjoista jos ne hyvänen aika sattuivat kiinnostamaan. Mur.
Näin muuten keskustelu on hyvästä.
(+ komp Liisa)
Skumppa on aina hyvästä. Menenkin tänään juomaan sitä.
Ärsyynnyin samoista jutuista kuin Liisa ja Linnea.
Ihan ensimmäisistä arvostelukappaleista kirjoitin (muka) huolella ja nopeasti, mutta asenteeni on sittemmin rentoutunut. Nykyisin ne kirjaston kirjat tosiaan kiilaavat arvostelukappaleiden edelle, kun niitä ei voi jemmata omassa hyllyssä loputtomiin.
Saako sinne pöydänalle ottaa kirjan kaveriksi? Mun skumpat saa juoda joku vapaaehtoinen, kun mää en tykkää sen mausta.
Onneksi itselläni on sen verran pienimuotoinen blogi (niin lukijamäärissä ja aktiivisuudessani) että näitä ei tarvitse pahemmin miettiä. Kustantajilta kuitenkin ihan looginen peliliike pistää kiertoon arvostelukappaleita joita blogiarvostelijat sitten ilmaiseksi mainostavat (vai saako näistä joku rahaa?). Menettääkö sitten suomalainen blogistania "kiinnostuksensa" näiden kustantajien kosiskelujen ansiosta, jos tietyn tulevan nuorisokirjan yms arvosteluja vyöryy samanaikaisesti laajalla rintamalla? Siinä voisi olla tulevaisuuden keskusteluaihe.
Mä vastaan nyt Linnealle, Maijalle ja vähän ehkä vielä Liisallekin ensiksi, koska tää jäi jotenkin mielen päälle ja se on saatava sieltä ulos.
Kas kun minä, luettuani jutun nyt alun toista sataa kertaa, en näe sitä minään ohjeistuksena kirjabloggaajille. Minusta siinä nostetaan esiin tiettyjä ongelmia, jotka ainakin omaan silmääni näyttävät olemassaolevilta. Tämä nyt lienee klassinen tapaus siitä, miten monta samankaltaista yksityistä valintaa johtaa lopputulokseen, jossa iso joukko toimii jossain määrin identtisesti.
Bergin jutussaan esittämille ongelmille en näe selvärajaisia, helppoja ratkaisuja, mutta tätä keskustelua on silti tai ehkä juuri siksi hyvä käydä. Itsearviointi ja oman toimintansa kriittinen tutkiskelu on paras tapa kehittyä. Se, että Bergin havaintoihin ei kukaan yksittäinen bloggaaja voi suoraan tarjota ratkaisua ei silti tarkoita, etteikö jokainen yksittäinen bloggaaja voisi yrittää.
Amma, naisena, joka excelöi kirjaston kirjansa ehtiäkseen varmasti lukea kaikki luulen itse asiassa tietäväni, mistä puhut :D
Minäkään en usko, että eläisit itsepetoksessa. Saatan itse olla vähän turhankin ankara itselleni näissä asioissa, mutten tiedä, miten sen nyt päältäkään kääntäisi :D
Esittämäsi havainto arvostelukappaleiden myöhemmästä lukuajankohdasta oli munsta ihan mahtava ja toi esille sellaisen puolen asiasta, joka ei ollut käynyt pienessä mielessäkään! Kiitos!
Taika :D No mutta eikös sitä sanota, että offensiivi on paras defensiivi vai miten se nyt meni?
Ymmärrän kyllä turhautumisen siitä, että mikään ei tunnu riittävän kaikkien niiden pohdintojenkaan jälkeen. (Samaa turhautumista moni tyylibloggaaja tuntuu kokevan juuri nyt, kun niitä eettisiä ohjeita luonnostellaan.) Mä oon varmaan muuttunut jotenkin tosi paatuneeksi, mutta jos koen selvästi, ettei joku asia koske mua, en ota siitä kauheasti paineita.
Ennen kuin sitten viikkoa myöhemmin, jolloin rupean itsekritiikin nimissä miettimään, että voisko tää sittenkin koskea mua. Monella tavalla koskee: vaikka en oo aivan linjassa kotimaisen kirjablogikaartin lukemiston kanssa, olen täysin linjassa esimerkiksi Locuksen suositeltujen kirjojen ja erilaisten palkintoraatien kanssa. Kaikenlainen kirjallinen seikkailu on lähestulkoon eliminoitu siitä prosessista, jolla luettavat valitsen. Ja tätä mun pitää nyt ehdottomasti miettiä aika tarkasti myös itseni vuoksi.
Hienosti kirjoitettu tuosta pohdiskelun merkityksestä ja laiskistumisen vaarasta! Osaisinpa asetella sanani jotenkin noin kauniisti :)
Ja hei, mä todella arvostan ihmisiä, jotka osaavat itse käskeä itsensä nukkumaan. Meillä mösjöö komentaa iltapesulle, eilenkin juuri kun keskustelu oli parhaimmillaan.
Raija, kiitos!
Riippumattomuuden menetyksessä mua ehkä riipii eniten juuri se, että haluaisin lukea kirjat aivan omilla aivoillani, ilman mitään taustatekijöitä. Tiedän, tiedän, ainahan on taustatekijöitä, mutta koen silti, että esimerkiksi kirjaston kappaleessa tulee vähemmän velvoitteita mukana kuin arvostelukappaleissa. Ja kun elämä on mitä on, toista kertaa ei voi lukea ensimmäistä kertaa :D
Hmmm. Entäs jos vain laittaisit parhaisiin postauksiisi sellaisen leiman, jossa lukee "Osta tämä! Etenkin Liina!" Se helpottaisi kultakalan keskittymiskyvyllä varustettuja lukijoitasi, tai siis minua :D
Täti-ihminen, mä en ala minkään kustantamon ystäväksi, jos en saa sitä skumppaa! :D
Minustakin arvostelukappaleet ovat ihan ok, jos niistä ei ota tuota yllämainitsemaani lisälastia mukaansa. Postauksen arvoa vähentää ehkä lähinnä se, jos niistä ei mainita. Avoimuus on kaunista ja tekee ainakin erään Liinan iloiseksi (mun on myös silloin helpompi luottaa.)
Sä oot siis ensimmäinen ei-kirjabloggaaja tässä keskustelussa, herra paratkoon :D Mä lasken Bleuenkin nykyisin kirjabloggaajien posseen, laadukkaiden lastenkirjapostausten vuoksi.
Artsi, minustakin se on ihan loogista, eikä siinäkään mitään pahaa ole, että lukemisesta tehdään siistiä. Kunhan vaan ollaan avoimia asian kanssa ja muistetaan välillä tarkastella toimintaansa kriittisesti.
Mä en usko lukijaan, joka lukee kirjablogeja kenttänä, luulen, että suurin osa lukee jotain tiettyjä kirjablogeja, ja muun osan tekemiset on epäkiinnostavia. Sikäli voi olla, että yhdenmukainen lukemisto näyttäytyy vain kirjablogeista hyvin kiinnostuneille, yleensä kirjabloggaajille.
Tunnustan lukeneeni ne ärsyynnystä ja harmia herättäneet jutut tasan kerran. Varmasti toisella tai kolmannella lukukerralla osaisin olla kompuroimatta niihin samoihin sanavalintoihin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta rehellisyyden nimissä: en tahdo jaksaa! Haluan lukea välillä jotain muuta, kirjaa esim. :)
Maija, kirjan lukeminen on aina hyvä asia.
Mä oon itse usein huomannut, että ensilukemalta närkästyminen on todella huono idea, koska tarkemman lukemisen jälkeen yleensä suurin osa ärsyttävästä materiaalista paljastuu jotenkin kuvitelluksi, joten siinä mielessä suosittelen kyllä uusintalukua tahi ärtymyksen unohtamista :D
Tai ehkä muille ei käy ikinä niin o_0
Olen ihan samaa mieltä useamman lukukerran hyvistä puolista. Ja närkästyminen on tosiaan helppoa silloin, kun lukiessa kiihtyy hiukan, oli siihen syytä tai ei.
Ei minustakaan tuo itse artikkeli huono/ärsyttävä ollut. Asiaahan siinä oli. Itseäni tympäisee kun kaikki kirjablogit nähdään samankaltaisina tai vedetään juttujen perusteella ihan outoja johtopäätöksiä kirjablogeista, vaikka niihin ei olisi itse tutustunutkaan.
Minäkin luen kyllä aina ensimmäisenä kirjastolainat. Juuri siksi, että ne pitää palauttaa tietyyn päivään mennessä, enkä halua maksella sakkoja :D Haha. Ei sillä, että mulle nyt arvostelukappaleita satelisikaan sitä vauhtia, etteikö muutakin luettavaa tarvitsisi ja PALJON.
Minusta on hyvä, että tästä aiheesta puhutaan. Ja kirjablogeista. Tai ainakin näin kirjabloggarina on hauska jauhaa itsestään ;)
Niin, yleistäminenhän on aina tympeää, etenkin jos joutuu itse sen kohteeksi :D (Pikku yleistys iltapäivän ratoksi.)
Mutta ei sekään ehkä niin vakavaa ole. Sitten pitää vain omalla toiminnallaan näyttää, että kaikki yleistykset eivät päde.
Minustakin on kiva jauhaa itsestäni, tai siis meistä näin laajemmin :D Epäilen, ettei kovin montaa lukijaa kyllä kiinnosta, mutta ehkä he voivat lukea kirjaa.
Mä oon joskus skidinä yrittänyt selittää tätä kirjastolainalogiikkaa äidilleni, mutta hän oli taipumaton ja pakotti lukemaan jouluna mummolta saadun kirjan ensin. Vaikka sen olisi voinut lukea koska tahansa!
Minusta bloggaminen on juuri kivaa siksi, että saa tehdä koko homman ihan niin kuin itse haluaa, kunhan nyt pysyy lain puitteissa.
Saa kirjoittaa mistä kirjoittaa ja miten kirjoittaa. Saa yrittää kehittyä tai olla kehittymättä tai vaikka taantua!
Tuo arvostelukappalejuttukin on hyvä esimerkki bloggareiden eroista: toisille tulee jännitystä ja velvollisuudentunne, toisille ei.
Ja oikeasti: kuka lukija lukee kirjablogeja ammattilaiskritiikkeinä, kun jo eka silmäyksellä blogin 'bio:sta' saa jo blogin luonteen selville?
Tarkennan vielä, että minustakaan Bergin jutussa ei vaadittu mitään. Mutta muutamassa keskustelussa on oltu ainakin aika lähellä vaatimista. Esimerkiksi siellä Luutii-blogissa kommentoija puhuu blogien lisääntyneestä vastuusta ja kysyy "Onko siinä vaiheessa liikaa vaatia osallistumista esimerkiksi romaani-muodon käsittelyyn?" (Hänen oma vastauksensa selvästi on, että ei ole liikaa vaatia.)
Enkä niinkään edes ärsyyntynyt siitä, että joku nyt vaatisi kirjabloggaajilta jotakin, vaan vaatimuksen sisältämästä ajatuksesta, että vain tietynlainen julkinen taidepuhe on arvokasta ja tärkeää.
Asioista keskusteleminenhan on muuten minusta aina mahtavaa, yleensä silloinkin kun ärsyynnyn, ja samoin on hyvä harrastaa välillä vähän itseanalyysiä. (Kunhan keskustelu tai itseanalyysi ei mene jankkaamisen puolelle.)
Itse olen sitä mieltä, että kirjabloggaaminen on jo kahden vuoden aikana kehittänyt minua lukijana. En esimerkiksi enää kärsi novellikammosta, luen enemmän runoja ja jopa yritän sanoa niistä jotakin. Ja noin ylipäätään yritän valita luettavaksi myös sellaisia kirjoja, joista en lähtökohtaisesti oleta välttämätää pitäväni. Bloggaaminen on kannustanut tähän ainakin sen takia, että on kiinnostavampi kirjoittaa ajatuksia kirjoista, jos ei koko ajan lue ihan samankaltaisia juttuja.
(Minutkin komennettiin eilen nukkumaan. Netissä käydään aina kiinnostavimmat keskustelut nukkumaanmeniaikani jälkeen.)
Sannabanana, aika hyvä kysymys! Ei ehkä kukaan. Toisaalta voi olla, että kritiikin ja bloggailun ero voi olla vaikea mieltää etenkin, jos ei ole tottunut taidekritiikin tavaaja. Kuten minä esim. en ole.
Ja tosi on, saahan sitä vaikka taantua :D Vaikka itse kyllä mieluummin en ehkä taantuisi. Ehkä sillekään ei vaan aina voi mitään :D
Liisa, sun kommentit on aina mitä parhaimpia :) Kiitos. Tajuan taas.
Olet ihan oikeassa siinä, että taidepuheen pitäisi saada olla monimuotoista ja elävää. Jos bloggaajia yritetään nähdä kriitikoina, ongelmia tulee.
Ehkä se Luutii-blogin pääviesti mun kannalta oli, että bloggaajalla (ja ihmisellä yleensä, mutta ehkä sitä enemmän, mitä enemmän tavoittaa muita ihmisiä) on aina tietty vastuu, joka pitää tiedostaa. Sen vuoksi koen, että itsekritiikki on tarpeen. (Tosin itse saatan jäädä jankkaamaan itsekseni kyllä. Usein jäänkin.)
Minuakin kirjabloggaus on kehittänyt lukijana, ja se on ihanaa. Ihanaa.
(Ja nukkumaanmenoajat on kyllä hanurista.)
Nyt vasta osuin tänne sinun blogiisi, onpas vapauttavaa! Pidin sekä artikkelista että hauskasta kolumnista Siististi cool, jota sitäkin jotkut ovat tulkinneet kovin herkkähipiäisesti. Olen myös samaa mieltä kanssasi riippumattomuudesta. Ja vielä: minusta olisi niin hauska, jos blogikirjoitukset alkaisivat mennä rennompaan suuntaan, keskusteluiksi kirjallisuudesta ja sen liepeiltä, ei vain samanlaisia kirjaselostuksia ja kritiikkejä toinen toisensa perään.
Marjatta, suurkiitos!
Tohdinkohan näin kauniiden sanojen jälkeen tunnustaakaan, että minäkin hieman nyrpistelin nokkaani Siististi cool -tekstille? Tohdin, sillä tulin tosi iloiseksi siitä, että sille on olemassa vaihtoehtoinenkin luenta - ja siitä, että toit sen vaihtoehtoisen version tietoisuuteeni! En haluaisi itsekään sortua ryppyotsaisuuteen niinkin riemukkaan asian kuin lukemisen tiimoilta. (Tai minkään tiimoilta. Eihän siitä seuraa kuin otsalihaskramppi.)
Nyt luin Kangasniemen tekstin uudelleen uusin silmin. Siis kiitos!
Minustakin blogeissa olisi tilaa moniäänisyydelle - kriitikon rooli voi sopia joillekin, tai ehkä osa-aikaisesti joillekin, mutta kirjoista ja lukemisesta voi puhua niin monella muullakin tasolla! Ja sehän on netissä parasta :)
Post a Comment