James Rennerin The Man from Primrose Lane oli hämmentävä soppa aikamatkustusta, pakkomielteitä ja sarjamurhaajia.
Nuori kirjailija, joka on tehnyt omaisuuden true crime -opuksella, kiinnostuu vaimonsa kuoleman jälkeen nuorten tyttöjen katoamisista ja murhista koostuvasta rikossarjasta. Hän kuskaa lapsensa isälleen, lopettaa masennuslääkityksen, ihastuu hempukkaan ja sotkeutuu pakkomielteisesti tapahtumasarjaan, jossa nykyhetki ja takaumat sekoittuvat.
Ollakseni ihan rehellinen, minusta hempukkaan ihastuva ja lääkityksensä kuin seinään lopettava päähenkilö oli vähän ... tyhmä.
Kun nyt rehelliseksi päätin ryhtyä, voinen myös kertoa, etten muista, miten kirja päättyi. Sen muistan, että koko hommasta tuli hieman tuhruinen pulp-fiilis. (Koska en ole lukenut kauheasti pulppia, voin olla fiilikseni kanssa aivan yksin.) Viihtyihän tässä, mutta minä en yhtään millään jaksaisi lukea mässäilyä pedofiilimurhaajilla - en, vaikka kirjailija tuntuisikin tavoittavan moisen obsession epäterveyden ... ja kirjoittaisi sen osaksi kirjaansa.
Tästä ollaan ilmeisesti tekemässä leffaa. En ole tippaakaan yllättynyt.
 |
| Huomaatte kannessa Jonathan Carrollin blurbin. Minä huomasin sen ihan äsken. Ajattelin, että ehkä Carroll on Rennerin serkku tai jotain. |
Ollakseni ihan rehellinen, minusta hempukkaan ihastuva ja lääkityksensä kuin seinään lopettava päähenkilö oli vähän ... tyhmä.
Kun nyt rehelliseksi päätin ryhtyä, voinen myös kertoa, etten muista, miten kirja päättyi. Sen muistan, että koko hommasta tuli hieman tuhruinen pulp-fiilis. (Koska en ole lukenut kauheasti pulppia, voin olla fiilikseni kanssa aivan yksin.) Viihtyihän tässä, mutta minä en yhtään millään jaksaisi lukea mässäilyä pedofiilimurhaajilla - en, vaikka kirjailija tuntuisikin tavoittavan moisen obsession epäterveyden ... ja kirjoittaisi sen osaksi kirjaansa.
Tästä ollaan ilmeisesti tekemässä leffaa. En ole tippaakaan yllättynyt.
5 comments:
Minä olin hieman katsonut tätä sillä silmällä, mutta kiitos varoituksesi, hankinkin sitten jotain ihan muuta.
Virtuaaliselle ostos-/kirjastolistalleni jäi silti vielä n. 800 teosta, joten lisäkarsinta ei olisi lainkaan pahitteeksi... Miksi, oi miksi, minua kiinnostaa niin kovin monenlainen kirjallisuus!?
No, aaargh, mutta jospa pitäisit tästä kovasti ja kiroat minut vanhainkodista käsin sitten aikanaan? Voi miten tämä kirjabloggaajan elämä on tuskallista!
Ehkä kuitenkin uskallan luottaa siihen, että kahdeksansadan kirjan listaltasi löytyy hienoja korvikkeita!
:D
Ole rauhassa, tuskin päädyn vanhainkotiin asti. Kuolen sitä ennen kotiini, kun liian täyteen pakattu kirjahylly romahtaa päälleni... Tai sitten lattia pettää kotini kohdalta, ja valun syntyneeseen rotkoon yhdessä kirjojeni kanssa.
Ja lohdutukseksi vielä kerrottakaan, että en toki poistanut kirjaa kokonaan listoiltani. Siirsin sen vain A-listalta B-listalle. Sieltä lopullisesti poistuakseen kirja tarvitsee toisenkin kriittisen arvion arvostamaltani taholta, tai sitten jos se saa kehuvan arvion, se nousee takaisin A-listalle. Kieltäydyn paljastamasta B-listani kokoa.
Liina, olet voittanut hopeaa blogissani! Laita meiliä, jos haluat palkinnon :-)
Lukutoukka, mä oon tästä jotenkin todella vaikuttunut.
En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että ihmisellä voisi olla A- ja B-listat. Aloin välittömästi pohtia, miten voisin järjestää omat kirjatarpeeni A- ja B-listoille (tästä olisi tietenkin hyötyä myös ajatellen lahjatoiveita, ettei kukaan osta mitään potentiaalista kuraa..)
Listani saattavat vaatia jonkinlaista suurremonttia nyt, mutta ajatus jää muhimaan.
Ja hei, nuo molemmat kuulostavat täysin optimaalisilta tavoilta kuolla :D
Sannabanana, en ehkä voi tarpeeksi hehkuttaa sitä, että pääsen lukemaan Notes from Russiaa!!
Post a Comment