Olen lukenut jotain Matt Ruffilta aiemminkin, muistaakseni kirjan nimeltä Bad Monkeys, ja muistaakseni pidin siitä. Ennakko-odotukseni uutuusteokselle The Mirage olivat siis verrattain korkealla, mutta ne nyt perustuivat suurinpiirtein siihen, että "Hei, uusi kirja Matt Ruffilta! Onpa sievä kansi!"
Tarkemmin kun tutkii, tajuaa, että kirja on vaihtoehtoinen historia, jossa Yhdysvaltojen sijaan kovassa kurssissa ovat olleet Arabivaltiot. Kristityt terroristit ovat tehneet ikävän terrori-iskun Bagdadiin (lensivät lentokoneilla korkeisiin torneihin, ajatella) ja nyt ollaan sitten sodassa.
Ensi alkuun vitutti parikin asiaa: 1) Ruff on peilannut historiaa turhankin uskollisesti. Arabiversio CSI-sarjasta tuntui suunnilleen yhtä hauskalta kuin kompastuminen: rytmi katoaa ja menettää uskon tekstiin tai omiin jalkoihinsa. 2) Olen kurkkuani myöten täynnä vuoden 2001 terrori-iskujen terapiakirjallisuutta. Kurkkuani myöten.
Vaan sitten kävi niin, että lukija huomasi Ruffilla olleen taustalla jotain muuta kuin pelkkää historian peilausta. Ehkä kaikki ei olekaan aivan niin suoraviivaista kuin miltä näyttää, sillä pidätetty kristillinen terroristi tuntuu muistavan toisen todellisuuden. Ja kolmen poliisin kautta kerrottu tarina saakin aivan uutta potkua.
Lopulta pidinkin kirjasta siis kovasti. Islamilaisen kulttuurin kuvaus kiinnostaa yhä, vaikkei se jenkkikirjailijan kynästä ikinä aivan autenttiselta vaikuta, ja toisaalta juoni oli juuri sopivan muikea, sellainen, joka tarjosi hyvän syyn alun kompasteluille.
Ja sievä kansikin on! Mutta saattoi The Mirage se silti olla 2001-terapiakirjallisuutta, siitä en mene takuuseen.
Tarkemmin kun tutkii, tajuaa, että kirja on vaihtoehtoinen historia, jossa Yhdysvaltojen sijaan kovassa kurssissa ovat olleet Arabivaltiot. Kristityt terroristit ovat tehneet ikävän terrori-iskun Bagdadiin (lensivät lentokoneilla korkeisiin torneihin, ajatella) ja nyt ollaan sitten sodassa.
Ensi alkuun vitutti parikin asiaa: 1) Ruff on peilannut historiaa turhankin uskollisesti. Arabiversio CSI-sarjasta tuntui suunnilleen yhtä hauskalta kuin kompastuminen: rytmi katoaa ja menettää uskon tekstiin tai omiin jalkoihinsa. 2) Olen kurkkuani myöten täynnä vuoden 2001 terrori-iskujen terapiakirjallisuutta. Kurkkuani myöten.
Vaan sitten kävi niin, että lukija huomasi Ruffilla olleen taustalla jotain muuta kuin pelkkää historian peilausta. Ehkä kaikki ei olekaan aivan niin suoraviivaista kuin miltä näyttää, sillä pidätetty kristillinen terroristi tuntuu muistavan toisen todellisuuden. Ja kolmen poliisin kautta kerrottu tarina saakin aivan uutta potkua.
Lopulta pidinkin kirjasta siis kovasti. Islamilaisen kulttuurin kuvaus kiinnostaa yhä, vaikkei se jenkkikirjailijan kynästä ikinä aivan autenttiselta vaikuta, ja toisaalta juoni oli juuri sopivan muikea, sellainen, joka tarjosi hyvän syyn alun kompasteluille.
Ja sievä kansikin on! Mutta saattoi The Mirage se silti olla 2001-terapiakirjallisuutta, siitä en mene takuuseen.
No comments:
Post a Comment