Leigh Bardugon Shadow and Bone jäi aikanaan Scott Lynchin jalkoihin. Pahasti. Aloitin kirjan ennen joulua, lopetin sen vasta huomattavasti The Republic of Thievesin jälkeen.
Oikeasti hieman venäläismausteinen nuorten aikuisten fantasiateos oli monella tapaa ihan kiinnostava. Siinä päähenkilö, orpo Alina ei näytä juuri miltään eikä voi ollenkaan hyvin, mutta saattaakin olla se, joka pelastaa kansansa loputtoman tuntuiselta sodalta. Mutta mikään ei pelasta kirjaa olemasta suurinpiirtein yhtä harmaa ja mitäänsanomaton kuin kantensa uusimman Lynchin rinnalla.
Bardugo käsittelee - tai yrittää - ulkonäköasioita, mutten ole aivan varma, mihin päädytään. Onko ookoo käyttää taikuutta kaunistautumiseen? Onko ookoo, että romanttisia virityksiä alkaa tulla vasta, kun Alina löytää itsensä ja sisäisen hehkunsa?
Ihan suoralta kädeltä en olisi arvannut, että joku puuhaa tästä jo leffaa, mutta tarkemmin ajateltuna - juoni on aika lyhyt ja suoraviivainen. Miksipä siis ei.
Oikeasti hieman venäläismausteinen nuorten aikuisten fantasiateos oli monella tapaa ihan kiinnostava. Siinä päähenkilö, orpo Alina ei näytä juuri miltään eikä voi ollenkaan hyvin, mutta saattaakin olla se, joka pelastaa kansansa loputtoman tuntuiselta sodalta. Mutta mikään ei pelasta kirjaa olemasta suurinpiirtein yhtä harmaa ja mitäänsanomaton kuin kantensa uusimman Lynchin rinnalla.
Bardugo käsittelee - tai yrittää - ulkonäköasioita, mutten ole aivan varma, mihin päädytään. Onko ookoo käyttää taikuutta kaunistautumiseen? Onko ookoo, että romanttisia virityksiä alkaa tulla vasta, kun Alina löytää itsensä ja sisäisen hehkunsa?
Ihan suoralta kädeltä en olisi arvannut, että joku puuhaa tästä jo leffaa, mutta tarkemmin ajateltuna - juoni on aika lyhyt ja suoraviivainen. Miksipä siis ei.
No comments:
Post a Comment