Firebird

Joskus joku kirja tekee sellaisen laitataklauksen, jota ei osannut odottaa, ja sitten sitä jää vähän hömelönä katselemaan ympärilleen. Että saiskos lisää tällaista.

Jack McDevittin Firebird oli sellainen. Kävi nimittäin niin, että olin täyttä häkää aloittanut kuuntelemaan erästä äänikirjaa, josta hyvin pian tajusin, etten saa siitä mitään otetta. Se vilisi kaikenlaisia ihmisiä ja alieneita, jotka eivät kiinnostaneet, mutta jotka olisi pitänyt kyetä erottelemaan toisistaan.

Joten vaihdoin Firebirdiin vailla suuria odotuksia. Ja sitten se olikin ihan mainio! Mutta teille ei tule olemaan, sillä teillä on nyt suuret odotukset.

Firebird sijoittuu johonkin miljardin vuoden päähän tulevaisuuteen ja se kertoo Alex Benedictistä, joka on jonkun sortin julkkisarkeologi, ja tämän luotettavasta apulaisesta Chase Kolpathista, joka on kirjan kertoja. Ja sitten siinä käsitellään tekoälyjen oikeuksia samalla, kun käydään planeetalla, jossa kaikenlaiset kodinkoneet ovat heittäytyneet villeiksi JA pelastellaan erikoisiin aikaluuppeihin juuttuneita matkustajia avaruusaluksista.

Vaikka meno olikin huimaa ja käänteet mainioita, debatti tekoälyjen oikeuksista nosti kirjan kuitenkin tavan seikkailun yläpuolelle. Oli hauskaa pohtia kirjan hahmojen ohella ja kanssa sitä, mitä se sitten olisi, jos tämä virstanpylväs saavutettaisiin ja tietokoneille saataisiin tietoisuudet. Olisimmeko me (me ihmiset) edes valmiita myöntämään, että muutkin meidän ohellamme saattavat olla ajattelevia, tuntevia ja koherentin minäkuvan omaavia? Nyt kun emme ainakaan sitä ole.