Walking the Tree on vähän hassu. Mutta ihan hyvällä tavalla.
En ole varma, miten tätä Kaaron Warrenin kirjaa pitäisi kuvailla: tavallaan se on post-apokalyptinen, mutta kuitenkin niin post, että oikeastaan yhteiskunta on päässyt jo jaloilleen. Aika jännittävänä vaan, asutaan suuressa puussa ja sen ympärillä pienissä yhteisöissä.
Yhteisöillä ihan ehdoton tabu on yhteisön sisällä lisääntyminen, joten jengillä on tapana lähettää nuoret naiset kiertämään puuta. Matkalla on useita tarkoituksia, joista kaikkiin suhtaudutaan reippaan avoimesti: 1) tarkoitus on oppia muista yhteisöistä ja niiden tavoista (kierrokselle otetaan mukaan myös lapsia oppilaiksi), 2) kierroksella on tarkoitus oppia lasten tekemistä ja 3) ehkä asettua johonkin toiseen yhteisöön - tekemään niitä lapsia.
Yhteisöjen suurimmat pelot liittyvät sairauksiin, ja kirja rakentuukin tavallaan yhden lapsen ja yhden nuoren naisen yhteisen salaisuuden päälle: skidi saattaa olla sairas, ja se pitää piilottaa. Nuori nainen, Lillah, kokee tiettyä ärtyneisyyttä joutuessaan roudaamaan yhtä lasta halki yhteisöjen, vaikka oikeasti hän haluaisi vain pupsia poikien kanssa hormonipäissään. Lopulta päähenkilö kuitenkin päätyy ehkä tuomaan jotain uutta yhteisöjen elämään.
Kirja on aika episodimainen ja sellaisena ihan toimiva. Kävelemisestä on syystä tai toisesta mukava lukea, vaikka varsinaista matkantekoa tässä ei niin hurjasti ollutkaan - kyse on selvästi enemmän yhdestä yhteisöstä toisen jälkeen. Vaikka opettajien matka on jokseenkin kiiluvasilmäisen seksipainotteinen, Warren keskittyy seksin sijaan sellaiseen lähes antropologiseen ihmisyhteisöjen kuvaukseen, joka kyllä toimii.
Se, mikä ei niin toimi, on kirjan loppu - se on jotenkin läpilaukatun oloinen.
Itse kuuntelin tämän äänikirjana: lukija, Kate Rawson, on NERO.
P. S. Lunttasin kaikenlaiset kirjoitusasut sun muut Raijalta, joka myös luki kirjan ja kirjoitti siitä omaani paremman teksti. Menkää sinne.
En ole varma, miten tätä Kaaron Warrenin kirjaa pitäisi kuvailla: tavallaan se on post-apokalyptinen, mutta kuitenkin niin post, että oikeastaan yhteiskunta on päässyt jo jaloilleen. Aika jännittävänä vaan, asutaan suuressa puussa ja sen ympärillä pienissä yhteisöissä.
Yhteisöillä ihan ehdoton tabu on yhteisön sisällä lisääntyminen, joten jengillä on tapana lähettää nuoret naiset kiertämään puuta. Matkalla on useita tarkoituksia, joista kaikkiin suhtaudutaan reippaan avoimesti: 1) tarkoitus on oppia muista yhteisöistä ja niiden tavoista (kierrokselle otetaan mukaan myös lapsia oppilaiksi), 2) kierroksella on tarkoitus oppia lasten tekemistä ja 3) ehkä asettua johonkin toiseen yhteisöön - tekemään niitä lapsia.
Yhteisöjen suurimmat pelot liittyvät sairauksiin, ja kirja rakentuukin tavallaan yhden lapsen ja yhden nuoren naisen yhteisen salaisuuden päälle: skidi saattaa olla sairas, ja se pitää piilottaa. Nuori nainen, Lillah, kokee tiettyä ärtyneisyyttä joutuessaan roudaamaan yhtä lasta halki yhteisöjen, vaikka oikeasti hän haluaisi vain pupsia poikien kanssa hormonipäissään. Lopulta päähenkilö kuitenkin päätyy ehkä tuomaan jotain uutta yhteisöjen elämään.
Kirja on aika episodimainen ja sellaisena ihan toimiva. Kävelemisestä on syystä tai toisesta mukava lukea, vaikka varsinaista matkantekoa tässä ei niin hurjasti ollutkaan - kyse on selvästi enemmän yhdestä yhteisöstä toisen jälkeen. Vaikka opettajien matka on jokseenkin kiiluvasilmäisen seksipainotteinen, Warren keskittyy seksin sijaan sellaiseen lähes antropologiseen ihmisyhteisöjen kuvaukseen, joka kyllä toimii.
Se, mikä ei niin toimi, on kirjan loppu - se on jotenkin läpilaukatun oloinen.
Itse kuuntelin tämän äänikirjana: lukija, Kate Rawson, on NERO.
P. S. Lunttasin kaikenlaiset kirjoitusasut sun muut Raijalta, joka myös luki kirjan ja kirjoitti siitä omaani paremman teksti. Menkää sinne.
2 comments:
Sain itseltäni synttärilahjaksi Kindlen. Nyt alan lueskelemaan sun suosituksia! Toivon lisäksi lahjaksi lisää tunteja vuorokauteen...
Oletpas muuten saanut itseltäsi ihan mahtavan synttärilahjan! Kyllä nyt muun perheen pitäisi sen verran venyä, että lahjoittavat sitten lukuaikaa :D
Mutta vähän jostain syystä ehkä huolestuin, että meinaatko tästä aloittaa? Ei sillä, etteikö tämä olisi ollut oikein hyvä. Mutta aloituskirjaksi. Että et sitten lopullisesti hylkää suosituksiani jos et pidäkään tästä.
Post a Comment