17/01/2010

The Sweet Far Thing

Libba Brayn The Sweet Far Thing jatkaa Gemma Doylesta kertovaa sarjaa (aiemmat kirjat ovat olleet täälläkin esillä olleet Kauhun ja kauneuden valtakunta (A Great and Terrible Beauty) ja Rebel Angels.)



TSFT jatkaa tuttua ja turvallista kolmen tähden sarjaa. Tässä osassa liikutaan sekä Lontoon seurapiireissä että sisäoppilaitoksessa viimeistä vuotta. Gemma yrittää järjestää kuntoon ystävänsä Annin elämää samalla kun välttelee ihailtavalla mielenlujuudella taikavaltakuntapuolen ikäviä velvollisuuksia.

Gemma on minusta enimmäkseen sikamaisen ärsyttävä päähenkilö. Introspektio-osasto haluaa tiedottaa, että tämä saattaa johtua ihmisluonteen tendenssistä ärsyyntyä toisissa niistä luonteenpiirteistä, joista ei itsessään pidä. Minä olen äärettömän hyvä ja innokas välttelemään ikäviä velvollisuuksia; olen myös äärimmäisen hyvä stressaantumaan vältellyistä velvollisuuksista. En jaksa lukea itsenikaltaisista vätystelijöistä, vaikka niitä kuinka voisi pitää varoittavana esimerkkinä.

Kirja ottaa myös ohimennen kantaa naisasialiikkeeseen ja sen sellaiseen; ollakseen hieman höpsö teiniromanssi, loppu oli yllättävän moderni.

No comments: