Olen taas hieman jäljessä tässä blogihommassa, mutta uskottelen itselleni, että kyse on väliaikaisesta tilasta (huolimatta siitä, että "jäljessä" on ollut tämän blogin pääolotila jo nelisen vuotta. Kyllä on itselle valehtelu helppoa ja hauskaa.)
Yksi tapa selvittää, mitä mieltä oikeasti oli äsken luetusta kirjasta on lukea toinen, joten Wolf Hallin jälkeen kaivoin hyllystä Banana Yoshimoton The Laken. Se on joka tavalla ihan erilainen kirja kuin Wolf Hall, ulkoisesti ja sisäisesti, ja vaikka pidän melko lailla Yoshimotosta, The Lake kärsi - luullakseni - melko lailla siitä, että sen piti jotenkin pärjätä Wolf Hallille.
The Lake kertoo äitinsä menettäneestä nuoresta naisesta, Chihirosta, ja tämän rakastetusta, vaikeasta kokemuksesta toipumaan pyrkivästä nuoresta miehestä. Kirja on kevyt ja kuulas ja asiat sujuvat kuitenkin pääosin aika hyvin - oli oikeastaan vaikea asennoitua kriisitilanteiden kepeyteen Yoshimoton kirjassa, vaikka läheisen kuolemasta hän kohtuullisen liikuttavasti kirjoittaakin.
Minusta kiinnostavinta olivat päähenkilön ristiriitaiset tunteet sekä omia vanhempiaan että poikaystävää kohtaan. Ei niitä oikein sen kummemmin pysähdytty selittelemään, mutta kertojan näkemys omista tunteistaan vaihtelee matkan aikana kovastikin. Inhimillistä.
Chihiron poikaystävän vaikea kokemus paljastetaan loppukirjassa, ja vaikka löysin siihen jotain tarttumapintaa, en silti ihan osannut piitata.
Haluaisin sanoa, että tulen lukemaan tämän vielä uudestaan sopivampana ajankohtana, mutta luultavasti luen kyllä Wolf Hallin uudestaan, en tätä. Oikein raikas välipala kuitenkin kyseessä.
4 comments:
Kirjan juoni ei pahemmin intohimoja nostata mutta kirjailijan etunimi: Banana, wtf? Jo on nimellä lyöty..
Kirjailijan nimi on kyllä mieleenpainuva. Mutta piti googlettaa, että mitähän muuta se on kirjoittanut :) olen jopa lukenut Kitchenin ja NP:n, vaikka kummastakaan en muista kantta enempää.
Kaunis kansi! Yoshimoto kiinnostaa kirjailijana, mutta ehkä Kitchen kiinnostaisi enemmän kuin tämä.
Artsi, olen yrittänyt päästä siitä itsekin yli jo 15 vuotta, mutten ole onnistunut. Jos pitää nimetä lapsi eksoottisen hedelmän mukaan, miksi juuri Banana? Miksei Coco?
Maija, minäkin olen lukenut ne - nehän on joskus aikanaan suomennettukin. Muistan itsekin lähinnä, että kannet olivat kivat, jotenkin erilaiset.
Elma Ilona, minustakin tuossa on ihana kansi, mutta ehkä kannattaa aloittaa siitä Kitchenistä. Luin sen tosin joskus kampakeraamisella kaudella, joten en mene lupaamaan, että se on juuri niin hyvä kuin muistan.
Post a Comment