Clockwork Princess lopettaa Cassandra Claren steampunkahtavan trilogian piiiitkän kaavan mukaan.
Sivujuonesta sen verran, että ikävä pahis Mortmain nostaa jälleen ruman päänsä ja nuoriso Lontoon instituutista joutuu kamppailemaan nephilimin tuhoa ja mitä kaikkea vastaan.
Pääjuoni tuntuu puolestaan käsittelevän päähenkilö Tessan monimutkaista rakkaussuhdetta Williin ja Jemiin, jotka ovat parhaat ystävykset ja molemmat - tietenkin - korviaan myöten rakastuneita Tessaan.
Huomasin taas olevani liian vanha, sillä minusta kirjassa riitti juonta kuudensadan sivun sijasta vain noin kolmeensataan, enkä voinut olla toivomatta reipasta tiivistystä. Toisaalta tajusin kuitenkin, että teini-iässä olisin hyvinkin nauttinut hitaasta temposta ja kaikenlaisesta jahkailevasta dialogista, joka tavallaan luo tunnelmaa - ei kai se kirjan vika varsinaisesti ole, etten minä kokenut tunnelmaa sellaiseksi, että olisin halunnut siinä viivähtää.
Varsinainen epäonnistuminen kirjassa on minusta kuitenkin se, että Tessa on muka rakastunut sekä Jemiin että Williin. Tessan ja Willin suhde vaikuttaa kaikessa kliseisyydessään olevan jotenkin aito, mutta Tessan rakkaus Jemiin vaikuttaa lähinnä sääli-ihastukselta kuolemansairasta poikaparkaa kohtaan.
Haluaisin luvata harkitsevani tarkemmin ensi kerralla, kun uutuusluettelossa tulee vastaan Claren seuraavan trilogian aloitusopus, mutta luultavasti rikkoisin lupaukseni kuitenkin.
Sivujuonesta sen verran, että ikävä pahis Mortmain nostaa jälleen ruman päänsä ja nuoriso Lontoon instituutista joutuu kamppailemaan nephilimin tuhoa ja mitä kaikkea vastaan.
Pääjuoni tuntuu puolestaan käsittelevän päähenkilö Tessan monimutkaista rakkaussuhdetta Williin ja Jemiin, jotka ovat parhaat ystävykset ja molemmat - tietenkin - korviaan myöten rakastuneita Tessaan.
Huomasin taas olevani liian vanha, sillä minusta kirjassa riitti juonta kuudensadan sivun sijasta vain noin kolmeensataan, enkä voinut olla toivomatta reipasta tiivistystä. Toisaalta tajusin kuitenkin, että teini-iässä olisin hyvinkin nauttinut hitaasta temposta ja kaikenlaisesta jahkailevasta dialogista, joka tavallaan luo tunnelmaa - ei kai se kirjan vika varsinaisesti ole, etten minä kokenut tunnelmaa sellaiseksi, että olisin halunnut siinä viivähtää.
Varsinainen epäonnistuminen kirjassa on minusta kuitenkin se, että Tessa on muka rakastunut sekä Jemiin että Williin. Tessan ja Willin suhde vaikuttaa kaikessa kliseisyydessään olevan jotenkin aito, mutta Tessan rakkaus Jemiin vaikuttaa lähinnä sääli-ihastukselta kuolemansairasta poikaparkaa kohtaan.
Haluaisin luvata harkitsevani tarkemmin ensi kerralla, kun uutuusluettelossa tulee vastaan Claren seuraavan trilogian aloitusopus, mutta luultavasti rikkoisin lupaukseni kuitenkin.
No comments:
Post a Comment