Spegeln

Tietynasteisesta pakkomielteisyydestäni kertoo, että kun Kelly Barnhillin kirjaa A Mostly True Story of Jack ei meinannut löytyä juuri mistään paitsi kirjastosta ruotsinnoksena, luin sitten ruotsinnoksen.

Ja kyllähän tämä Spegelnin jotenkin rämpi läpi. Sillä tavalla rämpi, että ymmärsi tapahtumat, ymmärsi tunteistakin osan (en tohdi sanoa, että suurimman osan) ... mutta tyylistä jäi varmaan uupumaan. Toivon myös, että kirja ei oikeasti ollut vaikkapa tosi hauska, sillä jos oli, se meni ohi. Jäin pohtimaan sitä, mitä mieltä on lukea kirja kielellä, jota ei kovin hyvin hanskaa - kielitaitohan siinä varmasti paranee, mutta millaista väkivaltaa lukukokemukselle tehdään, kysyn vain.

Nuori Jack saapuu tätinsä ja setänsä luo Iowaan ja odottaa tylsää kesää ... mutta pikkukaupunki, johon teini päätyy, onkin hieman erikoinen. Jack tapaa paikallisia nuoria ja muutamia aikuisiakin ja pikku hiljaa selviää, että hänellä on osansa siinä, mitä kohta pitää tapahtuman.

Kirjassa nousi esiin hyvin vahvasti ulkopuolisuuden teema: päähenkilö Jackin perhetilanne on niin kurkkua kuristavan kurja, että se puski kielimuuristakin läpi ongelmitta. Muutakin kuitenkin on. Oikeastaan vähän sääli, ettei tätä meinaa mistään löytää. Ei lainkaan pöllömpi kirja, sikäli kun minä mitään ymmärrän. Tällä kertaa vain ymmärrän tavallistakin vähemmän.