03/11/2013

The Edge of Reason

Joskus esiteininä mummolavisiitillä paikallinen kirjastonhoitaja tyrkytti minulle jotain kirjaa. Tiesi kai, että luen paljon.

Kävi ilmi, että kirja tuputti kristillistä maailmankuvaa. En ollut haltioissani.

Nyt huomaan, luettuani Melinda Snodgrassin The Edge of Reasonin, etten edelleenkään ole haltioissani maailmankuvan tuputuksesta. Snodgrass heiluttaa lippua ateismin puolesta, mutta minusta romaanin muotoon puettu pamfletti uskonnon kamaluudesta on aika väsyttävää luettavaa. Täsmälleen yhtä väsyttävää, itse asiassa, kuin romaanin muotoon puettu yritys käännyttää esiteinejä kristinuskon taakse.


Lisäksi menetän nykyisin hermoni aivan valon nopeudella, jos kirjailija erehtyy selittämään jotain, mitään, yhtään mitään ihmislajin ainutlaatuisuudesta. Meillä on kyky tuntea syvästi! Teemme hienoa musiikkia! Olemme niin ihmeellisiä!

Joopa. Valitettavasti ainutlaatuisuuden julistaminen yhdistettynä piinkovaan ateismiin yhdistyy jännittävästi melkoiseksi arroganssiksi, jollaiseen minusta meillä ihmisillä ihan kollektiivisesti ei oikein ole varaa. No, ei Snodgrass sellaiseen sorru, vaikka alkumetreillä näyttää tosi huolestuttavalta.

Ja onhan siinä sitten sekin puoli, että ateismi ja fantasia taikuudella hieman hihityttävät, mutta onneksi sentään vain hihityttävät. Ei ole mitään meidän yläpuolellamme - paitsi nuo jumalia leikkivät toisesta ulottuvuudesta tulleet hirviöt.

No, onneksi tässä oli muutakin, juonentynkää ja sellaista, joka toimi oikein kohtuullisesti aina, kun Snodgrass ei äitynyt paasaamaan dialogimuodossa. Päähenkilö Richard on poliisi, joka on kokenut kovia lapsena ja aikuisena. Tästä syystä hänestä on kasvanut ihmisyyden kaunein kukka. Mitä nyt hieman lyhytkasvuinen, mutta se on ihmisessä sympaattista. Sitten hän törmää niihin jumalia leikkiviin hirviöihin toisesta ulottuvuudesta. Osa niistä on puolellamme, tahtoo sanoa, tieteen puolella. Vähän jäi epäselväksi, miksi näin on. Tämän jälkeen seuraa seikkailua. Meno paranee jonkin verran.

The Edge of Reason aloitti sarjan, tietenkin, mutta minä en taida lukea sitä loppuun. Agenda kävi jo selväksi.

No comments: