Tein hiljattain periaatepäätöksen, joka ehkä jonkinasteisessa banaaliudessaan on kaikista sen verran vitsikäs, että ajattelin jakaa sen kanssanne. Päätin nimittäin, että jos en halua lukea jotain kirjaa, en lue sitä, vaikka Locus Magazine tai muu arvovaltainen lähde (lista tahi palkintoraati) miten suosittelisi.
Naurakaa te vain, mutta täten tässä blogissa sanotaan jäähyväiset mm. Greg Eganin ja Paul McAuleyn kirjoille, joista edelliset ovat oikein hyviä, mutta kauhean uuvuttavia, ja jälkimmäiset vain eivät minun kirjojani, vaikka miten muuta toivoisin.
Tämä ei varsinaisesti kuitenkaan selitä, miksi juuri äsken menin katsomaan, joko Locus Magazinen lista viime vuoden hyvistä kirjoista on julki, ja jos ei ole, miksikä ei ole, ja missäs helvetissä noiden toimitus sijaitsee ja eikö kello siellä vielä muka ole helmikuu. (Eihän se ole sitä tosin täälläkään, nyt kun tarkemmin ajattelen.)
-
Lähetyksessämme kerromme vielä, että olin tänään elämäni ensimmäistä kertaa lukupiirissä. Se oli hieno kokemus! Puhuin tosin taukoamatta, joten en voi olla aivan varma siitä, oliko kokemus kenestäkään muusta hieno. Toisaalta on ihanaa puhua kirjoista ihmisten kanssa, jotka vispaavat innoissaan käsiään saadakseen suunvuoron. Tai siis jotka eivät naura, kun minä vispaan.
Kyllä kirjallisuus vain on ihanaa!
Naurakaa te vain, mutta täten tässä blogissa sanotaan jäähyväiset mm. Greg Eganin ja Paul McAuleyn kirjoille, joista edelliset ovat oikein hyviä, mutta kauhean uuvuttavia, ja jälkimmäiset vain eivät minun kirjojani, vaikka miten muuta toivoisin.
Tämä ei varsinaisesti kuitenkaan selitä, miksi juuri äsken menin katsomaan, joko Locus Magazinen lista viime vuoden hyvistä kirjoista on julki, ja jos ei ole, miksikä ei ole, ja missäs helvetissä noiden toimitus sijaitsee ja eikö kello siellä vielä muka ole helmikuu. (Eihän se ole sitä tosin täälläkään, nyt kun tarkemmin ajattelen.)
-
Lähetyksessämme kerromme vielä, että olin tänään elämäni ensimmäistä kertaa lukupiirissä. Se oli hieno kokemus! Puhuin tosin taukoamatta, joten en voi olla aivan varma siitä, oliko kokemus kenestäkään muusta hieno. Toisaalta on ihanaa puhua kirjoista ihmisten kanssa, jotka vispaavat innoissaan käsiään saadakseen suunvuoron. Tai siis jotka eivät naura, kun minä vispaan.
Kyllä kirjallisuus vain on ihanaa!
5 comments:
No tänään se Locusin lista ilmestyi sitten. Oli mukava huomata Leena Krohnin Daturan läsnäolo suositettujen joukossa.
Hauska lukupiirikokemus! Pistin sulle HAASTEEN, käypäs katsomassa blogissani!
Raija, olipa kyllä! Tulee nyt itsekin luettua se, haha.
Arvaa meinasinko jyrsiä talomme ulko-ovea kun luin sun kommentin? Olin JUST lähtenyt koiran kanssa ulos ja tiesin, etten ihan hetkeen pääse tutkimaan listaa :D
Marjatta, oli se! Parasta! Musta on ihanaa, kun kirjoista puhuttaessa ei meinaa saada suunvuoroa. Paitsi toki sain, koska olen minä. Krhm.
Ja kiitos haasteesta! Ne on aina ihania :D
Hahaa, hieno ja varmasti tarpeellinen päätös! Minä en ole ikina ollut lukupiirissä, kuulostaa kyllä kivalta.
Olo on tosiaan heti kevyempi.
Ja lukupiiri on vielä paljon kivempi kuin ajattelin!
Post a Comment