Uuden Murakamin jälkeen alamme pikku hiljaa purkaa lomakirjojen pinoa. Karen Healeyn When We Wake oli siellä alkupäässä - hyvin nopea ja tavallaan myös aika kepeä nuorten aikuisten scifistinen hotkaisu.
Ei kuitenkaan aivan turha, sillä muistan kyllä melko varmasti tutkineeni, josko jatko-osan jo saisi kirjastosta. (Huolehdittehan tästä pikimmiten, Espoon Fantasia? :D)
Tegan on australialaismimmi, jolla menee melko hyvin. Kunnes hän ottaa ja kuolee - ja tulee herätetyksi henkiin vuosikymmeniä myöhemmin. Kaikki läheiset ovat edesmenneet (tai ehkä jälkeenmenneet) eikä armeijan laitos, jossa Tegan herää, ole mikään huvipuisto. Aika pian mimmi sitten huomaa olevansa keskellä melkoisia eettisiä ja poliittisia kysymyksiä.
Lienee siis aika ottaa hatkat (uuden romanttisen kiinnostuksenkohteen kanssa TIETTY.)
Tässä oli joitakin ihan kummallisia häröyksiä, kuten se, miten Tegan toverinsa kanssa murtautuu vaikka mihin valtion laitokseen ja armeijan tietokantaan, mutta oli tässä paljon hyvääkin. Aidosti mahdollinen ja pelottava tulevaisuudenkuva, jossa on toisaalta puolensakin. Toisten ihmisarvon tunnustava asenne. Yhteiskunnallista pohdintaa. Sen sellaista.
Lisäksi lopussa taisi olla joku koukku, mutta sen olen näemmä jo unohtanut. Huokaus.
Ei kuitenkaan aivan turha, sillä muistan kyllä melko varmasti tutkineeni, josko jatko-osan jo saisi kirjastosta. (Huolehdittehan tästä pikimmiten, Espoon Fantasia? :D)
Tegan on australialaismimmi, jolla menee melko hyvin. Kunnes hän ottaa ja kuolee - ja tulee herätetyksi henkiin vuosikymmeniä myöhemmin. Kaikki läheiset ovat edesmenneet (tai ehkä jälkeenmenneet) eikä armeijan laitos, jossa Tegan herää, ole mikään huvipuisto. Aika pian mimmi sitten huomaa olevansa keskellä melkoisia eettisiä ja poliittisia kysymyksiä.
Lienee siis aika ottaa hatkat (uuden romanttisen kiinnostuksenkohteen kanssa TIETTY.)
Tässä oli joitakin ihan kummallisia häröyksiä, kuten se, miten Tegan toverinsa kanssa murtautuu vaikka mihin valtion laitokseen ja armeijan tietokantaan, mutta oli tässä paljon hyvääkin. Aidosti mahdollinen ja pelottava tulevaisuudenkuva, jossa on toisaalta puolensakin. Toisten ihmisarvon tunnustava asenne. Yhteiskunnallista pohdintaa. Sen sellaista.
Lisäksi lopussa taisi olla joku koukku, mutta sen olen näemmä jo unohtanut. Huokaus.
No comments:
Post a Comment