Kun Daturan jälkeen lupailin erityishyvien kirjojen putken katkenneen, en oikeastaan ajatellut Kraussia vaan Ryan Graudinin The Walled Cityä.
The Walled City on nuortenkirja, jossa jossain pseudo-Hong Kongissa on eräänlainen lainsuojattomien alue, jossa ei (ilmeisesti - sen verran ongelmitta ainakin kirjan päähenkilöt viuhtovat sisään ja ulos) ole seiniä vaikka kirjan nimestä voisi niin päätellä. Tällä vapaakauppa-alueella asuvat konnat, jotka eivät kaupungistaan koskaan astu ulos, ettei lain koura heitä tavoittaisi. Alueen insipiraationa on ihan oikea mesta, Kowloon, joka on sittemmin purettu.
Tässä mestassa kaikilla on kurjaa eikä siellä myöskään koskaan paista aurinko. Ainakaan Graudinin versiossa. Jälkimmäiseen on ilmeisesti syynä jonkinlainen arkkitehtoninen ratkaisu, jossa kaupunki kasvaa ylöspäin.
The Walled City ei ole erityisen huono, mutta se on niin keskinkertainen, että jukopliut. Kun yksi päähenkilöistä esittelee itsensä kertomalla olevansa "paha ihminen", lukija parkaisee ääneen tietäen välittömästi, että tyyppi tulee etenemään halki kirjan toimien kuin nuorukaisista hyveellisin ... ja niinhän siinä käy.
Päähenkilöitä on kolme. Yksi on myyty prostituoiduksi (mutta kuitenkin niin, että siveellisyys lähestulkoon säilyy kun asiakkaita on vain yksi omistushaluinen), toinen on etsimässä sisartaan (arvannettekin jo, kenestä on kyse) ja kolmas on kultaisen sydämensä kanssa maanpaossa.
Ja sitten on romanssi, joka perustuu ehkä tavallistakin löperömmille tiedoille.
Jos siis etsii sellaista ihan sydämenpysäyttävän laadukasta nuortenkirjallisuutta, voi ehkä jatkaa etsintöjään. Jos haluaa löperön romanssin ja kevyen nuorisolaistrillerin, tässä on se kirja.
Erityishuomio: kirjaan käytetty paperi oli kamalaa. Juuri sitä laatua, joka raapii talvikuivat kädet verille.
The Walled City on nuortenkirja, jossa jossain pseudo-Hong Kongissa on eräänlainen lainsuojattomien alue, jossa ei (ilmeisesti - sen verran ongelmitta ainakin kirjan päähenkilöt viuhtovat sisään ja ulos) ole seiniä vaikka kirjan nimestä voisi niin päätellä. Tällä vapaakauppa-alueella asuvat konnat, jotka eivät kaupungistaan koskaan astu ulos, ettei lain koura heitä tavoittaisi. Alueen insipiraationa on ihan oikea mesta, Kowloon, joka on sittemmin purettu.
Tässä mestassa kaikilla on kurjaa eikä siellä myöskään koskaan paista aurinko. Ainakaan Graudinin versiossa. Jälkimmäiseen on ilmeisesti syynä jonkinlainen arkkitehtoninen ratkaisu, jossa kaupunki kasvaa ylöspäin.
The Walled City ei ole erityisen huono, mutta se on niin keskinkertainen, että jukopliut. Kun yksi päähenkilöistä esittelee itsensä kertomalla olevansa "paha ihminen", lukija parkaisee ääneen tietäen välittömästi, että tyyppi tulee etenemään halki kirjan toimien kuin nuorukaisista hyveellisin ... ja niinhän siinä käy.
Päähenkilöitä on kolme. Yksi on myyty prostituoiduksi (mutta kuitenkin niin, että siveellisyys lähestulkoon säilyy kun asiakkaita on vain yksi omistushaluinen), toinen on etsimässä sisartaan (arvannettekin jo, kenestä on kyse) ja kolmas on kultaisen sydämensä kanssa maanpaossa.
Ja sitten on romanssi, joka perustuu ehkä tavallistakin löperömmille tiedoille.
Jos siis etsii sellaista ihan sydämenpysäyttävän laadukasta nuortenkirjallisuutta, voi ehkä jatkaa etsintöjään. Jos haluaa löperön romanssin ja kevyen nuorisolaistrillerin, tässä on se kirja.
Erityishuomio: kirjaan käytetty paperi oli kamalaa. Juuri sitä laatua, joka raapii talvikuivat kädet verille.
No comments:
Post a Comment