Mitä sanoinkaan Ann Leckien kirjasta Ancillary Justice? Jorisin jotain jostain paradigmanmuutoksesta.
Tähän nähden jatko-osa Ancillary Sword oli perinteisempi, ja, ja no oikeastaan, iisimpi. Enkä sano tätä lainkaan pahalla, sillä Justice kärsi taannoin sellaisesta tietystä rämpimissyndroomasta, jossa lukijan pitää ensin suorittaa initiaatioriitti, jossa hän ei ymmärrä mitään, ja sitten kun tätä on jatkunut X sivua, hänelle vähitellen kerrotaan kaikki. Mutta nyt lukija jo tiesi, ja jos oli noheva lukija, saattoi jotain muistaakin.
Niin, että nyt saattoi keskittyä nauttimaan.
Kirja näyttää juonensa puolesta mittasuhteiltaan pienemmältä: juoni ei käsittele koko keisarikunnan hallitsijan mielen pirstaleita, tai siis sivutaanhan niitäkin, vaan yhden aseman ja planeetan tilannetta. Mutta samalla se on ehkä isompi, sillä kirjan teemat ovat oikeastaan kiinnostavampia ja tärkeämpiä kuin joku sotaisa sapelinkalistelu - ja sellaisina toki aika ajankohtaisia nytkin. Mitä on sivistys? Millä tavalla sivilisaation pitää kohdella muita, erityisesti heikompiaan?
Ja Breq, joka ykkösosassa oli niin vieras, että jäi vähän etäiseksi, onkin nyt päähenkilö, jonka perustavanlaatuinen toisenlaisuus pääsee kunnolla kukkaansa.
Niin että kyllä minä tästä niin pidin. Enemmän kuin ykkösestä, jopa.
Tähän nähden jatko-osa Ancillary Sword oli perinteisempi, ja, ja no oikeastaan, iisimpi. Enkä sano tätä lainkaan pahalla, sillä Justice kärsi taannoin sellaisesta tietystä rämpimissyndroomasta, jossa lukijan pitää ensin suorittaa initiaatioriitti, jossa hän ei ymmärrä mitään, ja sitten kun tätä on jatkunut X sivua, hänelle vähitellen kerrotaan kaikki. Mutta nyt lukija jo tiesi, ja jos oli noheva lukija, saattoi jotain muistaakin.
Niin, että nyt saattoi keskittyä nauttimaan.
Kirja näyttää juonensa puolesta mittasuhteiltaan pienemmältä: juoni ei käsittele koko keisarikunnan hallitsijan mielen pirstaleita, tai siis sivutaanhan niitäkin, vaan yhden aseman ja planeetan tilannetta. Mutta samalla se on ehkä isompi, sillä kirjan teemat ovat oikeastaan kiinnostavampia ja tärkeämpiä kuin joku sotaisa sapelinkalistelu - ja sellaisina toki aika ajankohtaisia nytkin. Mitä on sivistys? Millä tavalla sivilisaation pitää kohdella muita, erityisesti heikompiaan?
Ja Breq, joka ykkösosassa oli niin vieras, että jäi vähän etäiseksi, onkin nyt päähenkilö, jonka perustavanlaatuinen toisenlaisuus pääsee kunnolla kukkaansa.
Niin että kyllä minä tästä niin pidin. Enemmän kuin ykkösestä, jopa.
No comments:
Post a Comment