En tiedä teistä, mutta itse toivon, että silloin kun todellisuus ja fiktio tuntuvat sekoittuvan, fiktio ei käsittelisi natseja ... mutta niin vain oli vaikea ajoittan kesällä erottaa, sattuiko olemaan 1930-luvun Saksassa vai Suomessa vuonna 2015.
Lavie Tidharin A Man Lies Dreaming oli siis hätkähdyttävä lukukokemus ei vain kirjallisten ansioidensa vaan myös tilanteen vuoksi.
Ihan vain kirjana opus oli oikein mainio. Tidhar ei pelkää käsitellä kauheaa asiaa jotenkin vähän vinksahtaneesti, pulp-fiktion keinoin. Hommasta ei kuitenkaan - minusta - tule sittenkään mikään farssi, sillä kauheus, joka on ihmisten mielissä, vetää mielialan synkeämmäksi kuin sinänsä klassisen synkeä kattaus, jossa Lontoon kylmillä kaduilla eräs etsivä hakee kadonnutta naista.
Etsivä, jonka nimeä ei varsinaisesti sanota, mutta kyllä me hänet kaikki tunnistamme.
Ja se, mitä etsivälle sitten lopulta käy, onkin todellinen yllätys.
Hyvä kirja, mutta ei välttämättä mukava kirja.
Lavie Tidharin A Man Lies Dreaming oli siis hätkähdyttävä lukukokemus ei vain kirjallisten ansioidensa vaan myös tilanteen vuoksi.
Ihan vain kirjana opus oli oikein mainio. Tidhar ei pelkää käsitellä kauheaa asiaa jotenkin vähän vinksahtaneesti, pulp-fiktion keinoin. Hommasta ei kuitenkaan - minusta - tule sittenkään mikään farssi, sillä kauheus, joka on ihmisten mielissä, vetää mielialan synkeämmäksi kuin sinänsä klassisen synkeä kattaus, jossa Lontoon kylmillä kaduilla eräs etsivä hakee kadonnutta naista.
Etsivä, jonka nimeä ei varsinaisesti sanota, mutta kyllä me hänet kaikki tunnistamme.
Ja se, mitä etsivälle sitten lopulta käy, onkin todellinen yllätys.
Hyvä kirja, mutta ei välttämättä mukava kirja.
No comments:
Post a Comment