12/10/2015

We Were Liars

Bongasin E. Lockhartin We Were Liarsin Siinan blogista, jos kohta siinä vaiheessa, kun kirja kirjastosta tuli, mietin miksi olin tällaisenkin mennyt lainaamaan.



No, ainakin kirja olisi ohut, ajattelin.

Kirja kertoo serkuksista, jotka vallan hyväosaisina viettävät kesiään sukunsa yksityisellä saarella. Mukana on lisäksi yksi mukaan otettu kaveri, joka possen dynamiikassa on olennainen ... mutta joka ei ehkä aina tunne oloaan aivan kotoisaksi rikkaiden ihmisten keskellä, jonkinlaisena hyväntekeväisyysprojektina.

Kirjan minäkertoja on eräänä kesänä löytynyt rantavedestä lähes hukkuneena. Hän ei muista mitään, eikä kukaan tunnu halukkaalta kesän tapahtumia hänelle valottamaankaan. Mutta ehkä paluu saarelle auttaisi?

Auttaisi jos auttaisi. Kirja on taitavasti rakennettu, ja arvoitus on kiperä - en sitä ainakaan itse etukäteen arvannut. Lopulta kirja jätti paljon ajattelemista, perheestä, varakkuudesta, toisten huomioon ottamisesta ja sen sellaisesta - ja sehän on aina hyvä saavutus. Luulen kyllä, että tunnepuolen jännite olisi ollut äänikirjana parempi - tai näin ainakin Siinan kokemuksista päättelen.

3 comments:

Unknown said...

Olen kuullut tästä paljon hyvää, mutta minulla ei ole ollut kovin kummoista käsitystä siitä, mistä kirja kertoo. Bloggauksesi perusteella voisin lisätä sen lukulistalleni.

Anu / Kirjaston Kummitus said...

Minä tykkäsin tästä aivan valtavasti. Kirja oli nokkelasti kirjoitettu, enkä itsekään arvannut mitä tapahtuu, joten yllätys oli täydellinen. Tämä kirja todellakin ansaitsisi tulla suomennetuksi.

Liina said...

No ei tässä ainakaan paljon vanhene, Kirjavaras, jos lukuhommiin rupeaa! Että siinäkin mielessä uskallan suositella (vaikka yleensä vältän kaikenlaista suosittelutoimintaa kuin ruttoa.)

Anu, jep, tämä olisi kyllä syytä suomentaa, sillä vetävän juonen alta voi paljastua pohdittavaakin.