Ei, minä en puhu juoksemisesta, vaan Haruki Murakami puhuu. What I Talk About When I Talk About Running on omaelämäkerrallinen, juoksemisen kautta taaksepäin (ja eteenkinpäin) katsova teos, jonka kuuntelin äänikirjana.
Sitten sain tietysti juoksukärpäsen pureman, jota en juuri nyt voi toteuttaa. Murakami saa maratonit kuulostamaan kamalan hyvältä!
Kammoksun hieman kirjoja, joissa otetaan mikä tahansa harraste - puutarhanhoito, juokseminen, neulonta, postimerkkeily tai suklaan syönti - ja väännetään siitä metafora elämälle. Murakami välttää tällaisen ansan täysin, mikä ei minusta ollut lainkaan yllättävää. Minulle WITAWITAR oli fiiliskirja. Kuuntelin sitä kävelyllä ja nautin siitä, miten kroppani liikkuu ja liikuttaa minua, ja olisin nauttinut kirjasta enemmän vain jos olisin ollut juoksukunnossa (mutta vatsani kanssa olin kyllä kaikkea muuta.) Murakami kertoo juoksemisen ohella myös kirjoittamisesta; siitä, miten hän on kokenut kirjoittamisen ja juoksemisen olevan toisiinsa yhteydessä, miten hänelle molemmat ovat lähes fyysisiä ponnisteluita - mutta kirja käsittelee muutakin. Suosittelen kuitenkin tutustumaan kirjaan itse; se ei ole pitkä, ja etenkin äänikirjana, mukana lenkillä, se on hirveän inspiroiva.
Vaikken pitänytkään tätä ihan täyden kympin kirjana, huomaan jollain tavalla kaipaavani sekä lukijan että Murakamin rauhallista ääntä; saatan kuunnella kirjan uudestaan, jos joskus juoksuharrastuksen pääsen aloittamaan. Luulen, että tämä auttaa aloituksen tuskan yli.
Jos kuitenkin innostutte juoksemaan maratoneja tämän seurauksena, vetäydyn kaikesta vastuusta.
Sitten sain tietysti juoksukärpäsen pureman, jota en juuri nyt voi toteuttaa. Murakami saa maratonit kuulostamaan kamalan hyvältä!
Kammoksun hieman kirjoja, joissa otetaan mikä tahansa harraste - puutarhanhoito, juokseminen, neulonta, postimerkkeily tai suklaan syönti - ja väännetään siitä metafora elämälle. Murakami välttää tällaisen ansan täysin, mikä ei minusta ollut lainkaan yllättävää. Minulle WITAWITAR oli fiiliskirja. Kuuntelin sitä kävelyllä ja nautin siitä, miten kroppani liikkuu ja liikuttaa minua, ja olisin nauttinut kirjasta enemmän vain jos olisin ollut juoksukunnossa (mutta vatsani kanssa olin kyllä kaikkea muuta.) Murakami kertoo juoksemisen ohella myös kirjoittamisesta; siitä, miten hän on kokenut kirjoittamisen ja juoksemisen olevan toisiinsa yhteydessä, miten hänelle molemmat ovat lähes fyysisiä ponnisteluita - mutta kirja käsittelee muutakin. Suosittelen kuitenkin tutustumaan kirjaan itse; se ei ole pitkä, ja etenkin äänikirjana, mukana lenkillä, se on hirveän inspiroiva.
Vaikken pitänytkään tätä ihan täyden kympin kirjana, huomaan jollain tavalla kaipaavani sekä lukijan että Murakamin rauhallista ääntä; saatan kuunnella kirjan uudestaan, jos joskus juoksuharrastuksen pääsen aloittamaan. Luulen, että tämä auttaa aloituksen tuskan yli.
Jos kuitenkin innostutte juoksemaan maratoneja tämän seurauksena, vetäydyn kaikesta vastuusta.
2 comments:
En tiennytkään, että tämän voi myös kuunnella. Löytyyköhän ihan kirjastosta englanninkielisenä. Joka tapauksessa, kiitos paljon vinkistä!
en ois varmaan itse tajunnut edes tarttua koko opukseen jos ei olisi tullut vastaan kirjaston uutuusluettelosta äänikirjana :D en nyt ole ihan varma, missä päin vaikutat, mutta ainakin Helmet-kirjastoista löytyy englanninkielisenä äänikirjana, ja jos ei pääse tänne, on aina kaukolaina :D suosittelen!
Post a Comment