No niin, nyt sitten tämä Hugh Howeyn-jolla-on-helposti-väärinkirjoitettava-sukunimi maailmanmenestysteos Wool. Eli Siilo, suomeksi.
Haluaisin sanoa, että rrrrakstin tätä kirjaa ihan kauheasti, koska jos aivan rehellinen olen, halusin rrrrakstaa sitä kauheasti. Mutta suuret odotukset, pienet fiilikset, niin on ollut ennenkin ja niin on nytkin.
Wool kertoo siilosta ja siellä asuvista ihmisistä. Tunnelma on klaustrofobinen, joskaan ei ehkä sitäkään aivan siinä määrin kuin aluksi odotin: siilo on kerta toisensa jälkeen isompi kuin kuvittelisi. Silti, ajatus siitä, ettei koskaan näkisi tähtiä, saa vähän tärisemään.
Oikeasti tässä kävi sillä lailla, että kirjan alku oli niin helkkarin hieno, että loppu ei voinut olla olematta vähän antikliimaksi, vaikkei sekään ollut huono. Ja oli siinä lopussakin hienoja hetkiä, sellaisia, joiden kohdalla tuli ahmimistarve. Mutta mikään ei aivan yltänyt sen alun tasolle.
Minä, kuten Booksykin, luen usein e-kirjoja puhelimesta aina ehtiessäni, mutta minä - toisin kuin Booksy - en tainnut löytää aikaa tai tarvetta tempaista kirjan loppua missään vaiheessa kerralla. Tällainen paloissa lueskelu toki vaikuttaa lukukokemukseen, mutta parhaat kirjat voittavat sellaisetkin esteet. Wool ei ihan siihen pystynyt.
Haluaisin sanoa, että rrrrakstin tätä kirjaa ihan kauheasti, koska jos aivan rehellinen olen, halusin rrrrakstaa sitä kauheasti. Mutta suuret odotukset, pienet fiilikset, niin on ollut ennenkin ja niin on nytkin.
Wool kertoo siilosta ja siellä asuvista ihmisistä. Tunnelma on klaustrofobinen, joskaan ei ehkä sitäkään aivan siinä määrin kuin aluksi odotin: siilo on kerta toisensa jälkeen isompi kuin kuvittelisi. Silti, ajatus siitä, ettei koskaan näkisi tähtiä, saa vähän tärisemään.
Oikeasti tässä kävi sillä lailla, että kirjan alku oli niin helkkarin hieno, että loppu ei voinut olla olematta vähän antikliimaksi, vaikkei sekään ollut huono. Ja oli siinä lopussakin hienoja hetkiä, sellaisia, joiden kohdalla tuli ahmimistarve. Mutta mikään ei aivan yltänyt sen alun tasolle.
Minä, kuten Booksykin, luen usein e-kirjoja puhelimesta aina ehtiessäni, mutta minä - toisin kuin Booksy - en tainnut löytää aikaa tai tarvetta tempaista kirjan loppua missään vaiheessa kerralla. Tällainen paloissa lueskelu toki vaikuttaa lukukokemukseen, mutta parhaat kirjat voittavat sellaisetkin esteet. Wool ei ihan siihen pystynyt.
7 comments:
Mulla on tämä äänikirjana juuri menossa. Pidän kyllä, mutta jotenkin ei ikinä huvita ruveta kuuntelemaan, kun se tunnelma on niin synkkä ja maanalainen. Sitten kun saan aloitettua, en taas malttaisi lopettaa. Katsotaan olenko lopussa samaa mieltä kanssasi.
Meinaatko lukea jatkoa?
Voihan jänskä, Siilosta on nyt kuullut yhtä ja toista, mitenkähän suhtautuisi. Tulta päin kai sitten, e-kirjana täälläkin mutta muut pinot pitäisi raivata ensin.
Voi darn! No aina ei voi voittaa. Mutta olen iloinen, että alku sentään veti. :-)
wool oli tosi kova, mutta nyt mulla on toi shift kesken... ollut aika hiton kauan. sit kun sain selville miten ja miksi siilo pykättiin, lakkas kiinnostamasta.
Siina, kauhea kysymys! Olin jo päättäväisesti ajatellut lukea loppuosatkin, mutta nyt huomaan, että sen kummempaa tarvetta jatkon lukemiseen ei ole.
No, jos innostun niin innostun.
Mä muuten yleensä pidän synkästä ja maanalaisesta, mutta tällä kertaa ei tempaissut mukaansa.
Linnea, suhtaudu maltillisesti, niin voit yllättyä iloisesti! Ja e-kirjaa luetaan muiden kirjojen rinnalla, mutta kaupan kassajonossa :D Kirjan vika sitten, jos ei tuolla lukurytmillä maistu!
Anna Maria, no niin, mä kävinkin sen jo lukemassa, mutten saanut kommentoitua kun jotenkin en saa tästä kirjasta vieläkään sellaista kunnon otetta. Helppo oli lukea, helppo unohtaa.
MUTTA. Sain juuri loppuun Lois Lowryn The Giverin, ja epäilen, että jos pidit Woolista, rakstan sitä. Kokeile?
Booksy, no tavallaan kyllä voi, koska kaikki lukeminen on minusta kotiinpäin :)
Juno, hmhhm, tuo oli melkoinen antisuositus Shiftille. Pitää tovi makustella ja katsoa, innostavatko jatko-osat sitten.
Niinhän se muuten usein on, että se, mitä ei näe, on jännää ja kiehtovaa. Selityksen valokeila latistaa kaiken kivan :D
Tänään taas kuuntelin Woolia ja mietin siinä, että en ehkä halua ainakaan kuunnella jatkoa. Lukea ehkä.
Ja hassua että mainitsit Lois Lowryn! Juuri pari päivää sitten mietin lapsuuteni lempikirjoja Anastasioita, että saakohan niitä enää mistään. Ne olivat silloin ihan parhaita! Joskaan niitä ei ehkä kannata lukea toivossa, että saisi jotain Siilon kaltaista. Koska ne eivät ole yhtään sellasia. Vaan kummallisia tyttökirjoja.
Mun piti ihan kaivaa, että mistä nimi Lowry on tuttu. Anastasia-kirjoista toki, vaikken niitä tainnut kauheasti skidinä lukea.
The Giver ei kuitenkaan ole mikään tyttökirja, vaan harvinaisen vavahduttava dystopia - vaikuttavuudessaan koko lailla eri sfääreissä kuin Wool :D
Jos luet jatkoa, kerro, kannattaako. Kuuntelen sitten sua!
Post a Comment