Hyvä on, olen käynyt kirjaston uutuusluetteloissa. Kim Stanley Robinsonin Aurora on siitä vahva todiste.
Aurora oli vaikea aloittaa, sillä muistikuvani Robinsonista ei ole vain myönteinen, mutta sitten onneksi kirjaston varausjono houkutteli kuitenkin kokeilemaan - onneksi. Aurora kertoo sukupolvialuksesta, joka on matkustamassa toisaalle aikomuksenaan maankaltaistaa eräs kuu.
Asiat eivät tietenkään mene niin hyvin. Ihmisen voi ottaa pois planeetalta, mutta planeetta ei välttämättä ole mikään asunto, jota vaihdetaan kun edellinen käy ahtaaksi.
Aurora kuvaa matkustajiensa osaa lähinnä Freyan kautta (mutta ei kovin läheltä, enkä edelleenkään pidä Robinsonia minään yksilökertojana.) Matkalla Freya kasvaa lapsesta aikuiseksi ja näkee, kuinka unelma käy aika lähellä ja sitten loittonee. Hän valitsee puolensa aluksen asukkaita repivässä kamppailussa (joka tuntui kauhean todelta ja tältä hetkeltä, vaikka kuvasi aivan muuta aikaa - ehkä Robinson on mahtava ryhmäkertoja) ja näkee yhden puolen alkusen asukkaiden ratkaisussa.
Aurora katselee ihmisiään vähän etäältä, ja se jotenkin toimii. Tykkäsin kirjasta ja sen etäännytetystä kerronnasta kauheasti - osa tapahtumista tuli tällä tavalla jotenkin jopa enemmän iholle.
Aurora oli vaikea aloittaa, sillä muistikuvani Robinsonista ei ole vain myönteinen, mutta sitten onneksi kirjaston varausjono houkutteli kuitenkin kokeilemaan - onneksi. Aurora kertoo sukupolvialuksesta, joka on matkustamassa toisaalle aikomuksenaan maankaltaistaa eräs kuu.
Asiat eivät tietenkään mene niin hyvin. Ihmisen voi ottaa pois planeetalta, mutta planeetta ei välttämättä ole mikään asunto, jota vaihdetaan kun edellinen käy ahtaaksi.
Aurora kuvaa matkustajiensa osaa lähinnä Freyan kautta (mutta ei kovin läheltä, enkä edelleenkään pidä Robinsonia minään yksilökertojana.) Matkalla Freya kasvaa lapsesta aikuiseksi ja näkee, kuinka unelma käy aika lähellä ja sitten loittonee. Hän valitsee puolensa aluksen asukkaita repivässä kamppailussa (joka tuntui kauhean todelta ja tältä hetkeltä, vaikka kuvasi aivan muuta aikaa - ehkä Robinson on mahtava ryhmäkertoja) ja näkee yhden puolen alkusen asukkaiden ratkaisussa.
Aurora katselee ihmisiään vähän etäältä, ja se jotenkin toimii. Tykkäsin kirjasta ja sen etäännytetystä kerronnasta kauheasti - osa tapahtumista tuli tällä tavalla jotenkin jopa enemmän iholle.
No comments:
Post a Comment