Odoton jotenkin kauheasti Sarah Pinborough:n teosta Mayhem (lähinnä varmaan siksi, että kirjastossa oli sen jatko-osa, Murder, jota en katsonut voivani lukea lukematta ensin tätä, ja näin jälkikäteen en tajua, mitä ajattelin, mutta, no niin.)
Mayhem on sellainen vähän oopiumikäryinen dekkari viktoriaanisessa Londoossa, jossa Jack the Ripper kylvää tuhoa toisaalla ja toisaalla on sitten joku toinen murhaaja, jonka teot ovat Mayhem-teoksen pääosassa (ja joilla on ilmeisesti myös jonkinlaista totuuspohjaa.)
Koska Pinborough kirjoittaa spekulatiivista fiktiota, ja koska tämä on spekulatiivisen fiktion blogi, toisen murhaajan taustalla on ehkä muutakin kuin liikaa viinaa.
Oopium sen sijaan käryää toisen päähenkilön piipussa. Tohtori Thomas Bond jeesaa poliisia näiden työssä, ja hukuttaa huolensa oopiumin viihdekäyttöön vapaa-ajalla.
Mayhem ei ollut sitä, mitä odotin. Pinborough kirjoittaa välillä imevästi ja keveästi niin, että raskaampikin aihe vain jotenkin tarjoilee itsensä lukijalle, mutta Mayhemin kanssa en kohdannut tällaista.
Murhista lukeminen tuntui tunkkaiselta, eikä Lontoo usvineen herännyt oikein henkiin.
Mutta tietenkin se jatko-osakin odottaa hyllyssä. Ehkä se toimii paremmin, kun olen siihen jo valmiiksi pettynyt.
Mayhem on sellainen vähän oopiumikäryinen dekkari viktoriaanisessa Londoossa, jossa Jack the Ripper kylvää tuhoa toisaalla ja toisaalla on sitten joku toinen murhaaja, jonka teot ovat Mayhem-teoksen pääosassa (ja joilla on ilmeisesti myös jonkinlaista totuuspohjaa.)
Koska Pinborough kirjoittaa spekulatiivista fiktiota, ja koska tämä on spekulatiivisen fiktion blogi, toisen murhaajan taustalla on ehkä muutakin kuin liikaa viinaa.
Oopium sen sijaan käryää toisen päähenkilön piipussa. Tohtori Thomas Bond jeesaa poliisia näiden työssä, ja hukuttaa huolensa oopiumin viihdekäyttöön vapaa-ajalla.
Mayhem ei ollut sitä, mitä odotin. Pinborough kirjoittaa välillä imevästi ja keveästi niin, että raskaampikin aihe vain jotenkin tarjoilee itsensä lukijalle, mutta Mayhemin kanssa en kohdannut tällaista.
Murhista lukeminen tuntui tunkkaiselta, eikä Lontoo usvineen herännyt oikein henkiin.
Mutta tietenkin se jatko-osakin odottaa hyllyssä. Ehkä se toimii paremmin, kun olen siihen jo valmiiksi pettynyt.
No comments:
Post a Comment