Jossain vaiheessa valkeni, että kaikki* kirjabloggaavat toverini ovat lukeneet Anu Holopaisen Syysmaa-sarjaa. Niin että kyllä minäkin ja niin edelleen.
Welman tytöt, joka aloitti sarjan, oli ihan mainio. Syysmaan konsepti (luonnon tasolla) oli minusta viehättävä, muuttaisin sinne heti kun saisivat yhteiskuntajärjestyksensä rukattua kuntoon. Juoni, jossa naisporukka harjoittaa rikollisuutta, oli sekin melkoisen vetävä.
Kirjassa oli paljon sellaista, mistä pidin. Tunnelma oli hyvä, miljöö jotenkin aito ja eräskin hiiviskelykohtaus oli niin tenhoava, että vähän tuntui kuin olisi itse henkeään pidätellen ollut paikalla. Holopainen ei myöskään päästä henkilöitään helpolla, vaikka nuortenkirjasta kyse onkin.
Ihan täysosuma kirja ei kuitenkaan ollut - se kärsi siitä, että tekstiltään soljuva Teemestarin kirja oli erityisen tuoreessa muistissa. Lukiessani hieman rypistelin kulmiani myös sille, että Holopainen laittaa (varkaan hommia romantisoivien kirjojen tyypilliseen tapaan) hahmonsa varastamaan jotain aivan överin hankalaa ja yksilöllistä. EI! Kyllä kuulkaa murtovarkaan on Syysmaassakin mietittävä jälleenmyyntiprosessia, ei voi vain kiiltävintä jalokiveä kääriä mukaansa. Tältä osin toivon hieman kohennusta jatkossa.
(Vaikka tokihan on dramaattisinta ja jänskintä varastaa jotain oikeasti tosi siistiä.)
Aion joka tapauksessa lukea seuraavatkin osat. Kiinnostaa, josko Welman tytöt saavat ihan vallankumouksen aikaan Syysmaassaan. Aikaakin on käsittääkseni peräti kuuden osan verran.
* Spefistisesti suuntautuneet kaikki.
Welman tytöt, joka aloitti sarjan, oli ihan mainio. Syysmaan konsepti (luonnon tasolla) oli minusta viehättävä, muuttaisin sinne heti kun saisivat yhteiskuntajärjestyksensä rukattua kuntoon. Juoni, jossa naisporukka harjoittaa rikollisuutta, oli sekin melkoisen vetävä.
Kirjassa oli paljon sellaista, mistä pidin. Tunnelma oli hyvä, miljöö jotenkin aito ja eräskin hiiviskelykohtaus oli niin tenhoava, että vähän tuntui kuin olisi itse henkeään pidätellen ollut paikalla. Holopainen ei myöskään päästä henkilöitään helpolla, vaikka nuortenkirjasta kyse onkin.
Ihan täysosuma kirja ei kuitenkaan ollut - se kärsi siitä, että tekstiltään soljuva Teemestarin kirja oli erityisen tuoreessa muistissa. Lukiessani hieman rypistelin kulmiani myös sille, että Holopainen laittaa (varkaan hommia romantisoivien kirjojen tyypilliseen tapaan) hahmonsa varastamaan jotain aivan överin hankalaa ja yksilöllistä. EI! Kyllä kuulkaa murtovarkaan on Syysmaassakin mietittävä jälleenmyyntiprosessia, ei voi vain kiiltävintä jalokiveä kääriä mukaansa. Tältä osin toivon hieman kohennusta jatkossa.
(Vaikka tokihan on dramaattisinta ja jänskintä varastaa jotain oikeasti tosi siistiä.)
Aion joka tapauksessa lukea seuraavatkin osat. Kiinnostaa, josko Welman tytöt saavat ihan vallankumouksen aikaan Syysmaassaan. Aikaakin on käsittääkseni peräti kuuden osan verran.
* Spefistisesti suuntautuneet kaikki.
3 comments:
Welman tytöt on kyllä mainio! Minulla on sarjan uudelleenluku menossa, tai oikeastaan luin kolme ensimmäistä uusiksi ja ne loput pitäisi kahlailla ensimmäistä kertaa, Jämähdin vähän neljänteen kun se ei ollut yhtä hyvä kuin aikaisemmat, mutta kunhan kesä koittaa niin sitten viimeiset kaksi. Vallankumousta odotellessa!
Minut tämä sarja on onnistunut yllättämään monessa kohdassa. Toki heikkouksiakin on, mutta pidän hienona hommana sitä, että läheskään kaikkia juonenkäänteitä ei todellakaan olisi arvannut ennakolta... toisaalta joitain juttuja, joista olisin halunnut kuulla enemmän, ikään kuin katosi matkan varrella jälkeä jättämättä. Joka tapauksessa ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Tervetuloa vaan kaikkiin!
Linnea, ai saakeli, toivottavasti itse pääsen sitten neljännestä osasta hyvää vauhtia eteenpäin. Meinaatko, että vallankumous olisi tulossa? Ei ei, älä sittenkään kerro.
Booksy, se on kyllä tosi - jo tässä ensimmäisessä osassa tapahtui juttuja, joista olin että HÄH, tuota en olisi osannut odottaa.
Kiitos, luulen, että olen mielelläni osa kaikkia tässä suhteessa.
Post a Comment