Robert Charles Wilsonin Burning Paradise oli, eääh, kirja. Sen muistan varmasti.
Okei, pienen kaivelun jälkeen muistan muutakin. Muistan, että siinä elettiin rinnakkaista todellisuutta: melkein kuin omamme, mutta rauhanomaisempi. Huomattavasti rauhanomaisempi. Ainoa mutta on, että rauhanomaisuus johtuu muukalaisorganismista, joka näkökulmasta riippuen on ihmiskunnan loinen tai symbiontti. (Oikeesti, ei toista maailmansotaa, kyllä se on symbiontti.)
No, organismi ei ole täysin rauhanomainen. Cassien vanhemmat ovat osa possea, jolle kävi huonosti, kun olento yritti suojella itseään. Ja nyt tällainen muukalaisotus kävelee kohti Cassien ovea. Huonolta näyttää.
Lopulta Burning Paradise oli minusta enemmänkin kiinnostavampi alkutilanne kuin täydellinen suksee. Loppu kohden kaikki nimittäin hajosi vähän käsiin: muukalaisten kanssa tekemisiin joutuneiden ihmisten on tehtävä isoja päätöksiä hyvin vähäisellä määrällä tietoa. Kehen pitäisi luottaa? Onko rauhan hinta kaiken tämän arvoista? Mikä on tärkeämpää, henkilökohtainen tuska vai koko ihmiskunnan kohtalo? Hyviä kysymyksiä, joihin Wilson ei jotenkin tunnu edes yrittävän vastata.
Ei kirja huono ole, ei ollenkaan, mutta, mutta, mutta - jonkinlaista välityön makua siinä on.
Okei, pienen kaivelun jälkeen muistan muutakin. Muistan, että siinä elettiin rinnakkaista todellisuutta: melkein kuin omamme, mutta rauhanomaisempi. Huomattavasti rauhanomaisempi. Ainoa mutta on, että rauhanomaisuus johtuu muukalaisorganismista, joka näkökulmasta riippuen on ihmiskunnan loinen tai symbiontti. (Oikeesti, ei toista maailmansotaa, kyllä se on symbiontti.)
No, organismi ei ole täysin rauhanomainen. Cassien vanhemmat ovat osa possea, jolle kävi huonosti, kun olento yritti suojella itseään. Ja nyt tällainen muukalaisotus kävelee kohti Cassien ovea. Huonolta näyttää.
Lopulta Burning Paradise oli minusta enemmänkin kiinnostavampi alkutilanne kuin täydellinen suksee. Loppu kohden kaikki nimittäin hajosi vähän käsiin: muukalaisten kanssa tekemisiin joutuneiden ihmisten on tehtävä isoja päätöksiä hyvin vähäisellä määrällä tietoa. Kehen pitäisi luottaa? Onko rauhan hinta kaiken tämän arvoista? Mikä on tärkeämpää, henkilökohtainen tuska vai koko ihmiskunnan kohtalo? Hyviä kysymyksiä, joihin Wilson ei jotenkin tunnu edes yrittävän vastata.
Ei kirja huono ole, ei ollenkaan, mutta, mutta, mutta - jonkinlaista välityön makua siinä on.
No comments:
Post a Comment