Voi maailmankaikkeus, miten en tykännyt Mary Robinette Kowalin Shades of Milk and Honeysta.
Ostin Shadesin joskus Lontoossa käydessäni, ihastuksissani, mutta fiilis laski, kun Booksy sanoi aika suoraan, ettei teoksesta niin välittänyt. (Itse asiassa Booksyn arvio on tosi mainio, lukuunottamatta täysin epäoikeudenmukaista DWJ-vertausta - suosittelen.) Koska Kowal on kuitenkin suoltanut teokselle jatko-osia, jotka aika usein vielä päätyvät erilaisille suositeltavaa-luettavaa -listoille, ajattelin, että jospa se kuitenkin olis tosi ihana.
Ei ollut tosi ihana. Oli tosi pikkusievä ja ikävä.
Kirjan Austen-henkinen juoni menee sillä tavalla, että on kaksi sisarusta, joista päähenkilö on se ei-naimakelpoinen - mutta onneksi hän on sentään erityisen taitava tuhertamaan sillä taikuudella, joka naisille salonkien koristeluun on suotu.
Jos fantasian puolella tuli mahalasku, en osaa pitää tätä romanttisenakaan elämyksenä. Tykkään ihan yli kaiken hyvin kirjoitetusta romanssista, mutta Kowalin päähenkilöt ovat järjestään ikäviä ja ikävystyttäviä, eikä romanttinen viritys lentäisi senttiäkään, elleivät kirjan valittu rakenne ja tyyli sitä vaatisi: jos ostat pääparin välisen vetovoiman, minulla olisi myös eräs planeetta, josta voisin luopua edullisesti.
Sanokaa nyt, etten ollut aivan yksin.
Ostin Shadesin joskus Lontoossa käydessäni, ihastuksissani, mutta fiilis laski, kun Booksy sanoi aika suoraan, ettei teoksesta niin välittänyt. (Itse asiassa Booksyn arvio on tosi mainio, lukuunottamatta täysin epäoikeudenmukaista DWJ-vertausta - suosittelen.) Koska Kowal on kuitenkin suoltanut teokselle jatko-osia, jotka aika usein vielä päätyvät erilaisille suositeltavaa-luettavaa -listoille, ajattelin, että jospa se kuitenkin olis tosi ihana.
Ei ollut tosi ihana. Oli tosi pikkusievä ja ikävä.
Kirjan Austen-henkinen juoni menee sillä tavalla, että on kaksi sisarusta, joista päähenkilö on se ei-naimakelpoinen - mutta onneksi hän on sentään erityisen taitava tuhertamaan sillä taikuudella, joka naisille salonkien koristeluun on suotu.
Jos fantasian puolella tuli mahalasku, en osaa pitää tätä romanttisenakaan elämyksenä. Tykkään ihan yli kaiken hyvin kirjoitetusta romanssista, mutta Kowalin päähenkilöt ovat järjestään ikäviä ja ikävystyttäviä, eikä romanttinen viritys lentäisi senttiäkään, elleivät kirjan valittu rakenne ja tyyli sitä vaatisi: jos ostat pääparin välisen vetovoiman, minulla olisi myös eräs planeetta, josta voisin luopua edullisesti.
Sanokaa nyt, etten ollut aivan yksin.
2 comments:
Samikset! <3...
JESSS!
Post a Comment