Copperhead on jatkoa Ironskinille - ja sekin on mainio.
Copperheadissa Tina Connolly siirtää näkökulman Janesta tämän siskoon, Heleniin, joka Ironskinissä vaikuttaa vähän, tuota, huithapelilta, mutta saa nyt ison roolin ja vastuun, kun Jane puolestaan haihattelee muissa maailmoissa.
Helen on virkistävä sankaritar: sen lisäksi, että hän on vähän huithapeli, hän on kuitenkin fiksu ja sympaattinen nainen. Joka on naimisissa. On yllättävän virkistävää, että sankaritar ei ole ikään kuin sinkkuvuosiaan suorittamassa vaan ihminen ja nimen omaan sankaritar vielä avioiduttuaankin. Pidän sellaisesta - tässäkin, missä Helenin avioliittoa ei kovin onnistuneeksi voida moittia.
Juoni on minusta ihan mainio - vähän sekava, paikoin, mikä oli myös Ironskinin ongelma, mutta enimmäkseen mainio. Alussa koin tiettyä hämmennystä miettiessäni, millaisia askeleita kahden kirjan välillä on otettu - jatkumo ei ole aivan suora - mutta tästäkin selvittiin.
Parhaimmillaan Connolly minusta silti on kuvatessaan Lontoota, aikakautta ja tilanteita; Helenin ahdistus ja kirjan muidenkin naisten hankala tilanne välittyi lukijalle erinomaisesti.
Suosittelen! Tätä ja Ironskiniä, molempia. Ja mikä parasta, molemmat saa kaupunginkirjaston e-kirjakokoelmasta! Että ei kun klik ja sitten uudestaan klik.
Copperheadissa Tina Connolly siirtää näkökulman Janesta tämän siskoon, Heleniin, joka Ironskinissä vaikuttaa vähän, tuota, huithapelilta, mutta saa nyt ison roolin ja vastuun, kun Jane puolestaan haihattelee muissa maailmoissa.
Helen on virkistävä sankaritar: sen lisäksi, että hän on vähän huithapeli, hän on kuitenkin fiksu ja sympaattinen nainen. Joka on naimisissa. On yllättävän virkistävää, että sankaritar ei ole ikään kuin sinkkuvuosiaan suorittamassa vaan ihminen ja nimen omaan sankaritar vielä avioiduttuaankin. Pidän sellaisesta - tässäkin, missä Helenin avioliittoa ei kovin onnistuneeksi voida moittia.
Juoni on minusta ihan mainio - vähän sekava, paikoin, mikä oli myös Ironskinin ongelma, mutta enimmäkseen mainio. Alussa koin tiettyä hämmennystä miettiessäni, millaisia askeleita kahden kirjan välillä on otettu - jatkumo ei ole aivan suora - mutta tästäkin selvittiin.
Parhaimmillaan Connolly minusta silti on kuvatessaan Lontoota, aikakautta ja tilanteita; Helenin ahdistus ja kirjan muidenkin naisten hankala tilanne välittyi lukijalle erinomaisesti.
Suosittelen! Tätä ja Ironskiniä, molempia. Ja mikä parasta, molemmat saa kaupunginkirjaston e-kirjakokoelmasta! Että ei kun klik ja sitten uudestaan klik.
No comments:
Post a Comment