Kun lukee ziljoonabiljoona novellia Adam Robertsilta, tietää lukeneensa.
Niinpä pidin puolessa välissä Adam Robots -novellikokoelmaa pienen tauon. Sen jälkeen loppukokoelma sujui paljon sutjakkaammin.
Haluaisin sanoa tästä kirjasta jotain merkityksellistä, sillä novelleista useat olivat aivan passeleita, osa oikein hyviä. Valitettavasti kokoelmaa, jossa Roberts yrittää kirjoittaa yhden novellin jokaisesta scifin alagenrestä, vaivaa kuitenkin jonkinlainen pöhötauti. Ehkä tästä olisi saanut irti enemmän, jos olisi lukenut korkeintaan yhden novellin päivässä - tai viikossa. Nyt kokemus oli enimmäkseen uuvuttava.
Näissä Robertsin kirjoissa on myös jonkinlainen, en tiedä, ehkä se on taitto-ongelma. Sivut näyttävät niin tukkoisilta, että vähemmästäkin masentuu. Ongelma on vaivannut kaikkien lukemieni Robertsien kanssa - miinus ehkä Yellow Blue Tibia.
Roberts on monipuolinen kirjailija, mistä syystä koen jotenkin massiivista harmistusta, etten enää tunnu saavan tyypin tuotannosta minkäänlaista otetta.
Niinpä pidin puolessa välissä Adam Robots -novellikokoelmaa pienen tauon. Sen jälkeen loppukokoelma sujui paljon sutjakkaammin.
Haluaisin sanoa tästä kirjasta jotain merkityksellistä, sillä novelleista useat olivat aivan passeleita, osa oikein hyviä. Valitettavasti kokoelmaa, jossa Roberts yrittää kirjoittaa yhden novellin jokaisesta scifin alagenrestä, vaivaa kuitenkin jonkinlainen pöhötauti. Ehkä tästä olisi saanut irti enemmän, jos olisi lukenut korkeintaan yhden novellin päivässä - tai viikossa. Nyt kokemus oli enimmäkseen uuvuttava.
Näissä Robertsin kirjoissa on myös jonkinlainen, en tiedä, ehkä se on taitto-ongelma. Sivut näyttävät niin tukkoisilta, että vähemmästäkin masentuu. Ongelma on vaivannut kaikkien lukemieni Robertsien kanssa - miinus ehkä Yellow Blue Tibia.
Roberts on monipuolinen kirjailija, mistä syystä koen jotenkin massiivista harmistusta, etten enää tunnu saavan tyypin tuotannosta minkäänlaista otetta.
No comments:
Post a Comment