Ian Tregillisin Bitter Seeds on saanut todella myönteisiä arvioita lähes kaikilta, jotka ovat sen lukeneet.
Että vähänkö nyt harmittaa, kun itse olin sen kanssa, että meh.
Formaatti on ehkä osin ongelmana: olen sanonut ennen ja jankutan vasta, etteivät aivan kaikki kirjat kestä kunniakkaasti sitä satunnaislukua, jota e-kirjojeni kanssa harrastan. Ehkä Bitter Seeds olisi pitänyt ahmaista.
Toinen ongelma on kuitenkin se, että kirja kertoo .... aaaaivan. Vaihtoehtoiseen universumiin sijoittuvasta toisesta maailmansodasta. Olen kurkkuani myöten täynnä toista maailmansotaa. En myöskään voi olla miettimättä, miksen selvitä kirjasta edes tällaista peruspremissiä ennen kuin ostan sen, mutta en ole mietinnöissäni vielä tuloksia saanut.
Kirjassa saksalaiset kehittävät jonkinlaisia yliluonnollisia voimia omaavia ihmisaseita erään hullun tohtorin käsiinsä hankkimista sotaorvoista; samalla brittiläiset yrittävät vastata omin, yliluonnollisin mutta kovin kalliiksi tulevin keinoinsa.
Päähenkilöitä löytyy molemmilta puolin: on Klaus, saksalainen, jos ette nimestä arvanneet, joka yrittää tehdä palveluksen maalleen, kansalleen ja sekopääsisarelleen (Gretelille, joka muuten on kirjan kiinnostavin hahmo) ja on Marsh (miksiköhän muuten britistä puhutaan sukunimellä mutta saksalaisista ei? Vaikutelma on heti jotenkin infantiilimpi jälkimmäisten kohdalla), joka tekee kaikkensa, muiden kaiken ja vähän ylikin voittaakseen sodan ja kostaakseen.
Bitter Seeds aloittaa sarjan. Loppupuolella kirjaa olin jo visusti päättänyt, että pidä sotasi, Tregillis - mutta sitten käy ilmi, että sota saadaan kirjan aikana sodittua. Seuraavassa ollaan päästy jo ajassa eteenpäin. Pidin kirjasta sen verran, että kaksikymmentä vuotta myöhemmin -vaihe hieman kutkuttelisi. Saatan siis piipahtaa e-kirjakaupassa tässä joskus.
Luin muuten arvioita, joissa on kehuttu Tregillisin tapaa käyttää sanaa. Ehkä. Itse en muista kokeneeni ihmetyksen hetkiä kirjan parissa, mutta se voi johtua siitä, etten ole natiivi englanninpuhuja.
Että vähänkö nyt harmittaa, kun itse olin sen kanssa, että meh.
Formaatti on ehkä osin ongelmana: olen sanonut ennen ja jankutan vasta, etteivät aivan kaikki kirjat kestä kunniakkaasti sitä satunnaislukua, jota e-kirjojeni kanssa harrastan. Ehkä Bitter Seeds olisi pitänyt ahmaista.
Toinen ongelma on kuitenkin se, että kirja kertoo .... aaaaivan. Vaihtoehtoiseen universumiin sijoittuvasta toisesta maailmansodasta. Olen kurkkuani myöten täynnä toista maailmansotaa. En myöskään voi olla miettimättä, miksen selvitä kirjasta edes tällaista peruspremissiä ennen kuin ostan sen, mutta en ole mietinnöissäni vielä tuloksia saanut.
Kirjassa saksalaiset kehittävät jonkinlaisia yliluonnollisia voimia omaavia ihmisaseita erään hullun tohtorin käsiinsä hankkimista sotaorvoista; samalla brittiläiset yrittävät vastata omin, yliluonnollisin mutta kovin kalliiksi tulevin keinoinsa.
Päähenkilöitä löytyy molemmilta puolin: on Klaus, saksalainen, jos ette nimestä arvanneet, joka yrittää tehdä palveluksen maalleen, kansalleen ja sekopääsisarelleen (Gretelille, joka muuten on kirjan kiinnostavin hahmo) ja on Marsh (miksiköhän muuten britistä puhutaan sukunimellä mutta saksalaisista ei? Vaikutelma on heti jotenkin infantiilimpi jälkimmäisten kohdalla), joka tekee kaikkensa, muiden kaiken ja vähän ylikin voittaakseen sodan ja kostaakseen.
Bitter Seeds aloittaa sarjan. Loppupuolella kirjaa olin jo visusti päättänyt, että pidä sotasi, Tregillis - mutta sitten käy ilmi, että sota saadaan kirjan aikana sodittua. Seuraavassa ollaan päästy jo ajassa eteenpäin. Pidin kirjasta sen verran, että kaksikymmentä vuotta myöhemmin -vaihe hieman kutkuttelisi. Saatan siis piipahtaa e-kirjakaupassa tässä joskus.
Luin muuten arvioita, joissa on kehuttu Tregillisin tapaa käyttää sanaa. Ehkä. Itse en muista kokeneeni ihmetyksen hetkiä kirjan parissa, mutta se voi johtua siitä, etten ole natiivi englanninpuhuja.
No comments:
Post a Comment