Emily Carrollin sarjakuvakirja Through the Woods sisältää pieniä, karmeita tarinoita.
Vähän kuin Neil Gaimanin kertomukset osana Sandman-sarjista, tai jotain. Ei puhkiselitettyjä, mutta ei kovin vaikeitakaan tarinoita - näistä monet muuten naisnäkökulmasta, minkä tajusin vasta tätä kirjoittaessani. Minusta naisnäkökulma on nimittäin luonnollinen ja hieno, enkä pidä sitä mitenkään erityisen huomiotaherättävänä seikkana.
Carrollin piirrostyyli toimii kuin häkä. Tykkäsin ihan kauheasti.
Jos kiinnostuitte, mutta ette vielä rynnänneet kirjastoon, voitte tsekata sen ainoan miesnäkökulmaisen tarinan kirjoittajan webisivuilta.
Vähän kuin Neil Gaimanin kertomukset osana Sandman-sarjista, tai jotain. Ei puhkiselitettyjä, mutta ei kovin vaikeitakaan tarinoita - näistä monet muuten naisnäkökulmasta, minkä tajusin vasta tätä kirjoittaessani. Minusta naisnäkökulma on nimittäin luonnollinen ja hieno, enkä pidä sitä mitenkään erityisen huomiotaherättävänä seikkana.
Carrollin piirrostyyli toimii kuin häkä. Tykkäsin ihan kauheasti.
Jos kiinnostuitte, mutta ette vielä rynnänneet kirjastoon, voitte tsekata sen ainoan miesnäkökulmaisen tarinan kirjoittajan webisivuilta.
2 comments:
Luin tän kanssa vähän aikaa sitten, ja minua pikkuisen häiritsi tämän epäsarjakuvallisuus, tuntui että Carroll oli kirjoittanut tarinat proosaksi ja sitten piirrellyt mukaan tunnelmallisia kuvia ilman että kuvakerrontaa kovin hyvin käytettiin...Nesting Place oli tällä puolella onnistunein tarina, ja mukavasti myös kirjan pisin tarina eli jälkifiilis oli positiivinen vaikkei ihan hehkuva.
Mahtava näkökulma! Harmittaa, etten ollenkaan osannut ajatella asiaa tuolta kantilta! Pitääkö mun nyt lukea tämä uusiksi, aargh!
Post a Comment