Tässä vaiheessa, kun virtuaalisessa pinossa on lukemattomia kirjoja, joista postata (suonette anteeksi sanaleikkini, en yritäkään pystyä parempaan tällaisen tauon jälkeen) ainoa myönteinen asia on se, että joitakin kirjoja voi käsitellä yhdessä postauksessa.
Kuten nyt kaksi viimeistä lukematta jäänyttä Jack McDevittin Alex Benedict -kirjaa: Seeker ja The Devil's Eye.
Seeker kertoo, kuinka Alex ja Chase etsivät Margoliaa, planeettaa jonne vuosituhansia aiemmin on lähtenyt siirtokunta, tuhoutuneeksi listattu, ja mitä siitä sitten seuraa.
The Devil's Eye puolestaan kertoo Alexin ja Chasen seikkailuista kaukaisella Salud Afarin planeetalla, jossa jotain on ilmeisesti vähän hullusti. Seuraa poliittista kädenvääntöä ja sen sellaista.
Nyt, kun näitä on kuunnellut useamman putkeen, huomaa jonkinlaisia yhteneväisyyksiä juonenkuluissa (ei liene ainuttakaan Alex Benedict -kirjaa, jossa päähenkilöitä ei yritettäisi tappaa kulkuvälineen lakattua kuuntelemasta ohjausta meren yllä) ... ja vaikkei kumpikaan näistä yllä Firebird-ihastukseni tasolle, on varmasti huonompiakin tapoja viettää työmatkojaan.
Jos pitäisi valita - ei ole, mutta valitsen silti - sanoisin, että Seeker on kirjoista selkeästi vahvempi. Sen juoni pysyy jotenkin napakkana loppuun asti, kun taas The Devil's Eye hajoilee loppua kohti saaden kuulijansa odottamaan enemmän sitä, että kirja vihdoin viitsii loppua kuin sitä, mitä siinä lopussa sitten tapahtuu.
Ehkä jo ensi vuonna tähän aikaan ikävöin Alexia ja Chasea, mutta nyt tuntuu ihan kivalta olla hetki erossa. Heippa, Alex! Heippa, Chase! Nähdään taas!
Kuten nyt kaksi viimeistä lukematta jäänyttä Jack McDevittin Alex Benedict -kirjaa: Seeker ja The Devil's Eye.
Seeker kertoo, kuinka Alex ja Chase etsivät Margoliaa, planeettaa jonne vuosituhansia aiemmin on lähtenyt siirtokunta, tuhoutuneeksi listattu, ja mitä siitä sitten seuraa.
The Devil's Eye puolestaan kertoo Alexin ja Chasen seikkailuista kaukaisella Salud Afarin planeetalla, jossa jotain on ilmeisesti vähän hullusti. Seuraa poliittista kädenvääntöä ja sen sellaista.
Nyt, kun näitä on kuunnellut useamman putkeen, huomaa jonkinlaisia yhteneväisyyksiä juonenkuluissa (ei liene ainuttakaan Alex Benedict -kirjaa, jossa päähenkilöitä ei yritettäisi tappaa kulkuvälineen lakattua kuuntelemasta ohjausta meren yllä) ... ja vaikkei kumpikaan näistä yllä Firebird-ihastukseni tasolle, on varmasti huonompiakin tapoja viettää työmatkojaan.
Jos pitäisi valita - ei ole, mutta valitsen silti - sanoisin, että Seeker on kirjoista selkeästi vahvempi. Sen juoni pysyy jotenkin napakkana loppuun asti, kun taas The Devil's Eye hajoilee loppua kohti saaden kuulijansa odottamaan enemmän sitä, että kirja vihdoin viitsii loppua kuin sitä, mitä siinä lopussa sitten tapahtuu.
Ehkä jo ensi vuonna tähän aikaan ikävöin Alexia ja Chasea, mutta nyt tuntuu ihan kivalta olla hetki erossa. Heippa, Alex! Heippa, Chase! Nähdään taas!
No comments:
Post a Comment