Ensin luin Ursula K. LeGuinin The Unreal and the Real vol. I:n ja siirryin siitä sujuvasti sitten vol. II:n pariin. Näin kai usein tehdään, etenkin kun molemmat ovat saatavilla kirjastosta - tämä jälkimmäinen e-kirjana.
Tämän kakkososan otsake oli Outer Space, Inner Lands, ja jos nyt haluaa karkeasti jakaa, ehkä tässä voisi ajatella olevan enemmän scifiä kuin ykkösessä, mutta näin tehty jako on toden totta hieman keinotekoinen ja karkea, eikä LeGuin missään nimessä ole kiltti ja ennustettava realisti. Jos kohta ei kiltti ja ennustettava fantasistikaan.
Oletin tietenkin pitäväni tästä kakkososasta vielä enemmän kuin ykkösosasta, mutta yllättäen kävikin toisin. Ykkösosasta löytyi enemmän yllättäviä jalokiviä, ja kakkososan novelleista suurempi osa oli ennalta tuttuja.
En nyt tällä kuitenkaan sano, ettäkö kokoelma olisi ollut huono - LeGuin on parhaita kirjailijoita, joita koskaan olen lukenut, ikinä, ja tämä kokoelma on mahtava. Ehkä lopulta kyse on vain siitä, että ykkösosan jälkeen osasin odottaa tätä, kirjan erinomaisuus ei tullut kuin höyryjyrä nurkan takaa ja vetäissyt litteäksi ennen kuin ehtii edes hönkäistä "kiitos" kirjailijalle.
Tämä kokoelma sisälsi muuten tarinan "The Ones Who Walk Away from Omelas" - olin kuullut siitä paljon, mutta en aiemmin lukenut. Vaikka tiesin asetelman, onnistuin silti järkyttymään (ja voiko muu paremmin kirjoittajan taidoista kertoakaan?)
Tämän kakkososan otsake oli Outer Space, Inner Lands, ja jos nyt haluaa karkeasti jakaa, ehkä tässä voisi ajatella olevan enemmän scifiä kuin ykkösessä, mutta näin tehty jako on toden totta hieman keinotekoinen ja karkea, eikä LeGuin missään nimessä ole kiltti ja ennustettava realisti. Jos kohta ei kiltti ja ennustettava fantasistikaan.
 |
| Tämä ei ollut se kansi, jonka minä näin, mutta pidän tästä niin valtavasti, että käytän sitä itsepäisesti kuvituskuvana. |
En nyt tällä kuitenkaan sano, ettäkö kokoelma olisi ollut huono - LeGuin on parhaita kirjailijoita, joita koskaan olen lukenut, ikinä, ja tämä kokoelma on mahtava. Ehkä lopulta kyse on vain siitä, että ykkösosan jälkeen osasin odottaa tätä, kirjan erinomaisuus ei tullut kuin höyryjyrä nurkan takaa ja vetäissyt litteäksi ennen kuin ehtii edes hönkäistä "kiitos" kirjailijalle.
Tämä kokoelma sisälsi muuten tarinan "The Ones Who Walk Away from Omelas" - olin kuullut siitä paljon, mutta en aiemmin lukenut. Vaikka tiesin asetelman, onnistuin silti järkyttymään (ja voiko muu paremmin kirjoittajan taidoista kertoakaan?)
No comments:
Post a Comment