Michel Faberin The Book of Strange New Things on niin mahtavasti nimetty, että melkein pelotti ottaa se luettavaksi.
Mutta otin kuitenkin, en vain ihaillut hyllyssäni, ja onneksi näin.
Peter on pastori, joka lähtee - ilmeisesti jonkinlaisen madonreiän kautta - toiselle planeetalle. Paikallisasukkaiden keskuuteen, lähetystyötä tekemään. Mutta lähetystyö on aivan toisenlaista, kuin voisi kuvitella, paikallisten suorastaan vaatiessa sanaa kuultavakseen.
Kotiin jää vaimo, Bea, jonka kanssa Peterin suhde on ollut lämmin, hyvä, erinomainen kaikin tavoin. Mutta jos lähetystyö osoittautuu aivan erilaiseksi kuin Peter ajatteli, ei etäsuhdekaan toimi aivan oletusten mukaisesti Bean kohdatessa Maan päällä kriisejä.
Minusta kirja oli ihan mahtava. Tarina on kiehtova, ja sen ihmiset uskottavia. Peter kasvaa, ei niinkään vain ihmisenä vaan etenkin ja myös uskossaan, joka alkuun on jopa naiivin puolella. Ja vaikea on olla kasvamatta, kun lopulta ymmärtää paikallisten syyt.
Erityisen hienosti tulee esiin etäisyys Maan ja Peterin uuden planeetan, Oasiksen, välillä. Peterin etääntyminen kaikesta on käsinkosketeltavaa ja samalla sekä surullista että ymmärrettävää. Etäisyys vaikuttaa myös Peterin ja Bean suhteeseen tavalla, joka - kuten ehkä ihmissuhteissa yleensä - saa lukijan toivomaan, että molemmilla olisi voimaa toimia toisin (ja ymmärtämään, että ei ole.)
Kirja on hyvä, mutta ei välttämättä helpolla tavalla: se on hieno kokemus, mutta myös ahdistava ja etenkin dystopiakuvaustensa kautta pelottavakin.
Onni on bonus-isä, joka ostaa tällaisia kirjoja joululahjaksi!
Mutta otin kuitenkin, en vain ihaillut hyllyssäni, ja onneksi näin.
Peter on pastori, joka lähtee - ilmeisesti jonkinlaisen madonreiän kautta - toiselle planeetalle. Paikallisasukkaiden keskuuteen, lähetystyötä tekemään. Mutta lähetystyö on aivan toisenlaista, kuin voisi kuvitella, paikallisten suorastaan vaatiessa sanaa kuultavakseen.
Kotiin jää vaimo, Bea, jonka kanssa Peterin suhde on ollut lämmin, hyvä, erinomainen kaikin tavoin. Mutta jos lähetystyö osoittautuu aivan erilaiseksi kuin Peter ajatteli, ei etäsuhdekaan toimi aivan oletusten mukaisesti Bean kohdatessa Maan päällä kriisejä.
Minusta kirja oli ihan mahtava. Tarina on kiehtova, ja sen ihmiset uskottavia. Peter kasvaa, ei niinkään vain ihmisenä vaan etenkin ja myös uskossaan, joka alkuun on jopa naiivin puolella. Ja vaikea on olla kasvamatta, kun lopulta ymmärtää paikallisten syyt.
Erityisen hienosti tulee esiin etäisyys Maan ja Peterin uuden planeetan, Oasiksen, välillä. Peterin etääntyminen kaikesta on käsinkosketeltavaa ja samalla sekä surullista että ymmärrettävää. Etäisyys vaikuttaa myös Peterin ja Bean suhteeseen tavalla, joka - kuten ehkä ihmissuhteissa yleensä - saa lukijan toivomaan, että molemmilla olisi voimaa toimia toisin (ja ymmärtämään, että ei ole.)
Kirja on hyvä, mutta ei välttämättä helpolla tavalla: se on hieno kokemus, mutta myös ahdistava ja etenkin dystopiakuvaustensa kautta pelottavakin.
Onni on bonus-isä, joka ostaa tällaisia kirjoja joululahjaksi!
2 comments:
Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta kirjalta! Tämän voisi lukea joskus.
Suosittelen! Oli mainio kokemus. Ainakaan jos ei ole sitä tyyppiä, joka vaatii tieteisfiktioltaan täyttä tieteellistä pohjaa :D
Post a Comment