Kuulin Gillian Flynnin Gone Girlistä ensinnä anni.M:n tontilta ja rynnistin suoraa päätä e-kirjakauppaan (se on kohtuullisen helppoa milloin tahansa jos elää ja hengittää internettiä. Perheeni ei useinkaan edes huomaa, että olen rynnistänyt e-kirjakauppaan ja takaisin.) Seuraavaksi tipahdinkin ryminällä tuolilta nähtyäni Gone Girlin e-kirjapainoksen hinnan; kirjastoversion odottelu tuntui yhtäkkiä hyvältä taloudenpidolta. Lo and behold, kirja saapuikin kirjastoon kohtuullisen pian sen ihan mahtavan Overdrive-palvelun kautta ja pääsin lukemaan hyytävää parisuhteellista trilleriä, jossa Amy katoaa ja Nick on ihan selvästi syyllinen. Juonesta ei sen enempää: löytämisen ilokauhistus on olennainen osa kadonnutta tyttöä.
Parisuhteellisia trillereitä ei kyllä pitäisi ikinä lukea. Flynnin teos voi tehdä parhaastakin puoliskosta hieman vainoharhaisen, enkä luullakseni voi väittää olevani puoliskoista parhain. Silti, kirja oli kerrassaan mukaansatempaava: uskallan suositella, ellette satu olemaan jo valmiiksi vainoharhaista sorttia. Erinomaista luettavaa vaikkapa häämatkalle!
Koska en oikein halua sanoa itse kirjasta mitään, keskityn ärsytysaiheeseen: kirjan toinen päähenkilö Amy on ihan vähän vajaa 40-vuotias, mutta jatkuvasti tyttö - niin kannessa kuin tekstissäkin. Mikäs helvetin tyttö se sellainen 40-vuotias tyttö on? Tietysti voi olla, että nyt astun johonkin määrittelysuohon, johon päin ei pitäisi edes vilkaista, mutta jos minä 33 vuoden kypsässä iässä alan pikku hiljaa olla sinut sen kanssa, etten ole enää niinkään tyttö kuin nainen, voisitteko jenkit seurata esimerkkiä? Kiitos.
Parisuhteellisia trillereitä ei kyllä pitäisi ikinä lukea. Flynnin teos voi tehdä parhaastakin puoliskosta hieman vainoharhaisen, enkä luullakseni voi väittää olevani puoliskoista parhain. Silti, kirja oli kerrassaan mukaansatempaava: uskallan suositella, ellette satu olemaan jo valmiiksi vainoharhaista sorttia. Erinomaista luettavaa vaikkapa häämatkalle!
Koska en oikein halua sanoa itse kirjasta mitään, keskityn ärsytysaiheeseen: kirjan toinen päähenkilö Amy on ihan vähän vajaa 40-vuotias, mutta jatkuvasti tyttö - niin kannessa kuin tekstissäkin. Mikäs helvetin tyttö se sellainen 40-vuotias tyttö on? Tietysti voi olla, että nyt astun johonkin määrittelysuohon, johon päin ei pitäisi edes vilkaista, mutta jos minä 33 vuoden kypsässä iässä alan pikku hiljaa olla sinut sen kanssa, etten ole enää niinkään tyttö kuin nainen, voisitteko jenkit seurata esimerkkiä? Kiitos.
9 comments:
Hmm... Puhut asiaa tytöttelystä vaikkei Amy nyt varsinaisesti kauhean kypsästi käyttäydykään. Tykkäsin tästä kuitenkin.
Sain tekstisi perusteella aikaiseksi sen, että latasin Digital Editionsin tähän Mäkille. Mutta nyt en kyllä sitten tajua miten tuo Overdrive toimii. Laitan miehen asialle, se saa neuvoa.
Mainiolta kuulostava kirja, vaikka olenkin vainoharhainen. Harkitsen vakavasti.
Kuulostaa hyvältä! Parisuhteet ovat (kirjallisuudessa) ehdottomasti parhaimmillaan oikein kunnolla kieroutuneina.
Tytöttely - se ärsyttää minuakin aina kun puhutaan yli kolmekymppisistä naisista. Toisaalta varaan kyllä itse oikeuden käyttäytyä hyvinkin kakaramaisesti. :D
Heh, häämatkalle...
Kiinnostuin. Kävin lukemassa tuon anni.M:n jutun myös (se oli mennyt ohi silmien), ja kiinnostuin lisää. Mutta saa nähdä, käykö niin kuin yleensäkin trillereiden kanssa, eli en sitten kuitenkaan uskalla lukea.
Norkku, eipä käyttäydy ei ... toisaalta Amy voisi saada muitakin diagnooseja kuin "epäkypsä". Silti, jotenkin sana "tyttö" on musta kytköksissä myös ikään, ei vain käytökseen. Ja olihan tämä tosi mainio!
Linnea, toivottavasti selvisi? Se Overdrive oli vähän hankala, ja mun piti ainakin tästä jättää varaus. Mutta kyllä se sitten meni kätevästi.
Booksy, no tässä oli kierrettä :D Lue heti! Ja kakaramaisuus on musta sit kuitenkin vähän eri asia. Kumpi on muuten kauheampaa, se, että muut sanovat yli kolmekymppistä tytöksi (alentuvaa) vai se, että yli kolmekymppinen sanoo itseään tytöksi? Vai onko jälkimmäisessä sit kuitenkaan mitään vikaa?
Liisa, tämähän ei ollut silleen ihan varsinaisesti pelottava. Hyytävä kyllä, mutta ei sellainen haahuillaan pimeässä huoneessa murhaajan hengitys korvissa -pelottava.
Kolmekymppinen, joka kutsuu itseään tytöksi, ansaitsee tulla kutsutuksi tytöksi.. ;-)
TOTTA! Täydellinen määritelmä. Et kai pahastu jos satunnaisesti esitän sen - omanani?
(Ei toki, annan krediitit sinne, mihin ne kuuluvat. "Blogiystäväni sanoin" -aloitus ei voi kuin lisätä yleistä katu-uskottavuuttani.)
hei kiva kun luit tän ja vitsit täällä sun blogissa on hauskaa :D (onneksi teen töitä kotona ni ei tarvi selitellä tätä kikatusta) että taidan tulla tänne vaan aina kun on murheita ja tylsää. että muistathan kirjoitella usein ;)
Minna, hirveitä paineita tuli, mutta kiva jos viihdyt :D Kehut vastakkaiseenkin suuntaan, sun blogi on mun mielestä äärimainio.
Ja kiitos vinkistä! Vähän teki tiukkaa odotella kirjastokappaletta :D
Post a Comment