Fiilis on ihan maksimaalisen ankea, ja typerä syyskuukin päätti loppua ennen kuin ehti edes kunnolla alkaa, mutta kirjojen ajattelu piristää aina.
Ja tämän aasinsillan kautta (ei, älä tipu rotkoon, aasi!) jatkamme suoraan Susan Hillin kirjaan Howards End Is on the Landing, joka on vähän sitä samaa lukutoukan oman navan tutkailua kuin taannoinen Bonnet:kin, mutta paljon paremmin toteutettuna.
Susan Hillillä on nimittäin a) mielipiteitä, b) anekdootteja ja c) sietämätön ja ihastuttava tarve harjoittaa namedroppailua, joten kirjallista "tänä vuonna luen vain himasta löytyviä kirjoja" -matkaa seuraa kasvavalla mielenkiinnolla. Välillä voi olla samaa mieltä ja välillä eri mieltä, ja sehän on hauskaa vain.
Esimerkkejä:
Ihastuin: siihen, kun rouva Hill kertoo kerran tulleensa kotiin ja tarkastaneensa jo aikuistuneiden tytärtensä tilan - kätkytkuoleman varalta, ymmärrän täysin. Molemmat tyttäret olivat lukeneet sängyissään Harry Potteria (sarjan eri osia). Sitten Hill oli tarkistanut aviomiehensä tilan ja löytänyt tämänkin lukemasta Harry Potteria. Eri osaa kuin kumpikaan tyttäristä. Oikeastaan ihastuin siihen, että joku muukin on noin huolissaan kätkytkuolemasta, mutta osaa nauraa sille. Silti, tykkäsin myös Pottereiden suosiosta.
Tunsin syyllisyyttä: kun rouva Hill moittii pikalukijoita. Ymmärrän. Minä luen välillä ihan liian vauhdilla, ja mikä pahempaa, lasken vuosittain lukemani kirjat (lienee kirjablogistien helmasyntejä.) On siihen kyllä syynsäkin: teini-iässä oli vaihe, jolloin minkä tahansa uuden kirjan saattaminen loppuun tuntui mahdottomalta. Aloitin sitä, tätä ja vähän tuotakin, mutten lopettanut juuri muuta kuin niitä samoja David Eddingsejä. Päästäkseni tilanteesta haastoin itseni lukemaan 100 kirjaa vuodessa loppuun asti, ja tapa jäi ns. päälle. En voi sille mitään, että vieläkin ahmin usein - mutta olen pyrkinyt antamaan tilaa ja aikaa myös teksteille, joita ei voi ahmaista. Se on ollut hyvä valinta.
Olin eri mieltä: En muista. Ei kun muistanpas. Rouva Hill suhtautui penseästi Joyceen. Koska olen itse lukenut Odysseuksen (onhan nyt kaikille varmasti selvää, että olen?), paheksuin tietenkin Hillin "en ole lukenut Joycea enkä aio" -asennetta kulmat kurtussa.
Jupina: Minusta pitäisi kyllä olla Howard's eikä Howards. En halua kuulla, että apostrofittomuuteen on joku hyvä syy.
3 comments:
Tuon kirjan nimi on kyllä hervottoman houkutteleva... vaikka heittomerkittömyys on kauneusvirhe, totta kai.
Ja rouva Hillin kanta tiettyyn kirjaan (jonka jotkut superihmiset ovat kuulema lukeneet) on mielestäni maailman luonnollisin ja täysin oikea. Möröt suljetaan kaappeihin, ei niitä oteta syliin.
Sääli ettei rva Hill hyväksy pikalukijoita. Minä taas en hyväksy ihmisiä jotka paheksuvat minua ja heimoveljiäni ja -sisariani... ;-)
Olen haaveillut tämän kirjan hankkimisesta ja lukemisesta jo jonkin aikaa. Joskus vielä. Kirjoista ja lukemisesta on kiva lukea (duh, tämä kirjabloggaajalta), ja tässä on tämä kansi ja nimi ja brittiläisyys.
Forsterin alkuperäisenkin kirjan nimi on kyllä ilman heittomerkkiä, mutta erikoisuus ja poikkeushan se on.
Booksy, totta! Ja kuten Karoliinakin tuossa sanoo, ja minä Hillin kirjasta ymmärsin, heittomerkittömyys periytyy siis Forsterin kirjasta jo.
Minä en tiedä Forsterista mitään, mutta paheksun silti :D
Mörköasiasta olen aivan eri mieltä! Möröt otetaan tietenkin syliin, jossa paljastuu, että ne ovatkin ... ööh ... leppoisia aarnikotkia, jotka haluavat tarjota lentokyytejä. Olipas ontuvaa :D
Mutta hyvä, meillä on oma ahmijoiden kilta ja siitä olemme ylpeitä!
Karoliina, kirjastostakin tämän saa! Jotenkin tämä oli kyllä ihan käsittämättömän brittiläinen. Ja ehkä vähän herätti sellaista kiinteistökateutta: olla nyt noin monta huonetta, joihin laittaa kirjoja.
Post a Comment