Onneksi menin siellä Finncon-paneelissa tunnustamaan avoimesti, etten kirjoita kritiikkiä, sillä ajatuskin siitä, että tässä näpyttelisin jotain kritiikiksi luonnehdittavaa John Irvingin kirjasta on aika hassu. Tsihi.
Mutta omia fiiliksiäni voin näpytellä.
Tässä kävi niin, että lainasin Ystäväni Owen Meanyn ollessani visiitillä Lauttasaaren kirjastossa (harrastan toden totta kirjastoturismia, mutta tässä tapauksessa odottelin toveriani) kostona universumille (by proxy). Herra Sivukirjasto esitti aikoinaan toiveen ystävä Meanysta joulupukille, mutta tuolloin suomennosta ei ollut tarjolla, joten hän joutui tarpomaan kirjan läpi englanniksi. Koska suomennos nyt oli tarjolla, ... äää ... no tämä ei nyt ehkä ole kauhean loogista, mutta päädyin lukemaan sen kuitenkin.
Tykkäsin ihan kauheasti. En ollut ikinä tiennyt Irvingin olevan niin hauska - nauroin vedet silmissä useammin kuin kerran. Loppupuolella meni sitten vissiin roska silmään tai jotain sellaista, yhtään ei naurattanut mutta silti silmäkulmat olivat kosteat.
Sitä kuvittelisi, että Owen Meany kävisi jotenkin hermoille kapiteeleilla puhuessaan, mutta ei. Ihastuin tyyppiin täysin. Kirjan oli lumoavimmillaan jotenkin alkupuolellaan kertoessaan kertoja-Johnin ja Owenin kouluvuosista - luulen, ettei ole ehkä kirjan vika, että minulle jännitteestä hävisi jotain sen jälkeen, sillä olen havainnut saman ilmiön monessa kirjassa joka sijoittuu osaksi kouluaikoihin.
Saatatte jatkossa nähdä täällä lisääkin Irvingia - Siina ehkä tietää, mistä kannattaisi jatkaa?
Mutta omia fiiliksiäni voin näpytellä.
Tässä kävi niin, että lainasin Ystäväni Owen Meanyn ollessani visiitillä Lauttasaaren kirjastossa (harrastan toden totta kirjastoturismia, mutta tässä tapauksessa odottelin toveriani) kostona universumille (by proxy). Herra Sivukirjasto esitti aikoinaan toiveen ystävä Meanysta joulupukille, mutta tuolloin suomennosta ei ollut tarjolla, joten hän joutui tarpomaan kirjan läpi englanniksi. Koska suomennos nyt oli tarjolla, ... äää ... no tämä ei nyt ehkä ole kauhean loogista, mutta päädyin lukemaan sen kuitenkin.
Tykkäsin ihan kauheasti. En ollut ikinä tiennyt Irvingin olevan niin hauska - nauroin vedet silmissä useammin kuin kerran. Loppupuolella meni sitten vissiin roska silmään tai jotain sellaista, yhtään ei naurattanut mutta silti silmäkulmat olivat kosteat.
Sitä kuvittelisi, että Owen Meany kävisi jotenkin hermoille kapiteeleilla puhuessaan, mutta ei. Ihastuin tyyppiin täysin. Kirjan oli lumoavimmillaan jotenkin alkupuolellaan kertoessaan kertoja-Johnin ja Owenin kouluvuosista - luulen, ettei ole ehkä kirjan vika, että minulle jännitteestä hävisi jotain sen jälkeen, sillä olen havainnut saman ilmiön monessa kirjassa joka sijoittuu osaksi kouluaikoihin.
Saatatte jatkossa nähdä täällä lisääkin Irvingia - Siina ehkä tietää, mistä kannattaisi jatkaa?
10 comments:
Minäkin luin juuri ensimmäisen Irvingini: Oman elämänsä sankarin. Se on ehdottomasti hyvä ja lukemisen arvoinen! Ja minäkin luen varmasti Irvingiä vielä lisää.
Lue Garpin maailma! Minulle se on kaikkein paras ja rakkain irving - ihan mahtava kirja. Oman elämänsä sankari on ihana ja Kaikki isäni hotellit se kolmas "pakollinen irving" minun kirjoissani.
Ystäväni Owen Meany on jostakin syystä jäänyt tunnetasolla etäisemmaksi, vaikka luin sen juuri suurimmassa Irving-fanitus -vaiheessani ja muistan pitäneeni kirjasta kauheasti. Ehkä siitä sitten jäi joku henkilökohtainen kosketus kuitenkin puuttumaan.
Mun suosikit on Kaikki isäni hotellit ja Oman elämänsä sankari, Garpin maailma taitaa tulla kolmantena. Pitää kyllä nyt itsekin paikata tämä massiivinen aukko sivistyksessä ja lukea Owen Meany!
Oih, John! <3 Tervetuloa kerhoon!
Oman elämänsä sankari on minun The Number One Irvingini. Ihan ehdoton. Vaatimattomasti se on minulle myös The Best Book Ever.
Heti alkoi tehdä mieli lukea kaikki Irvingin kirjat uudestaan (näin käy aina, kun joku kirjoittaa jostakin niistä), mutta etenkin Owenin lukemisesta on jo niin kauan, että moni asia on jo unohtunutkin. Voih. Missä on kaikki se lukuaika, jonka tarvitsen?
Irving on mahtava!
Minä en ole tätä lukenut, mutta suosittelen Garpin maailmaa (kirjoitin ensin Harpin! Onneksi huomasin) ja Leski vuoden verran.
Minäkin olen myöhäisherännäinen Irvingin suhteen; mies toden totta osaa olla hauska, juuri sellaista meikäläiseen uppoavaa huumoria. =D Viime vuoden lopulla luin Garpin maailman, ja nyt ihan vasta Oman elämänsä sankarin. Molemmista pidin. =D Ystäväni Owen Meany kiinnostaa kovasti.
Täällä on unohdettu täysin hieno Viimeinen yö Twisted Riverillä.
Elämäni ensimmäinen Irving, Oman elämänsä sankari, odottaa lukuvuoroaan... Taitaa nousta taas yhden pykälän jonossa ;)
Mullekin tämä oli ensimmäinen Irving ja roska meni silmään mullakin. Mitäs luet Irvingiltä seuraavaksi? Luetaanko yhdessä?
Tintti, mahtavaa, ilmeisesti me Irving-noviisit olemme nyt marssineet esiin! Laitan tuon sun ehdokkaan Seuraava Irving -listalleni, Exceliin, pidän kovasti Excelistä.
Liisa, check! Kiitos suosituksesta :)
Jännä kyllä, miten erilaiset kirjat purevat - välillä tuntuu myös siltä, että väärällä hetkelläkin luettu kirja ei pääse ihan oikeuksiinsa. Mulle Owen jäi näemmä vähän kaveriksi, olen miettinyt sitä paljon jälkikäteenkin.
Siina, kiitos, tästä seuraavan valitsemisesta taitaa tulla kimurantimpaa kuin ajattelinkaan.
Ehdottomasti sun pitää lukea Owen Meany, että voidaan sitten keskustella siitä! :D
Suketus, kiitos! Onko meillä salainen kädenpuristus?
Jos löydät jostain jonkin lukuaikasuonen, päästäthän jaolle? Terveisin nimim. aikaa vain ei ole tarpeeksi.
Maija, mä olisin varmasti uskonut, että Harpin maailma on joku Garpin maailman jatko-osa :D
Irene, mä olin oikeasti kuvitellut, että Irving on jotenkin vakava, joten nauruni oli alkuun hieman hämmentynyttä - onko tää tarkoituksella näin absurdin hauska? :D Selkeesti on pakko lukea lisää Irvingiä.
Artsi, mua kiinnostaa tämä sun esille nostamasi jo ihan nimen perusteella kauheasti. Hieno nimi kirjalla.
Villasukka kirjahyllyssä, mahtavaa. Ainakin kommenttien perusteella se on upea :)
Taika, luetaan yhdessä! Keräsin Facebookin puolelta ja täältä suositustaulukon, jonka mukaan seuraavaksi pitäisi lukea Oman elämänsä sankari - sopii mulle. Vaihtoehtoisena voisin pitää tuota Viimeistä yötä Twisted Riverillä, kun sillä on niin hieno nimi. Kumpi kumpi kumpi?
Post a Comment