En tiedä, ansaitseeko mikään kirja tai kukaan lukija sitä, miten laukkasin Jay Laken Madness of Flowersin läpi: toivoen, että se jo pian, pian loppuisi.
Kyllä, olen kykenemätön jättämään kirjoja kesken. Ei, en aio tehdä asialle mitään. Kyllä, tiedän, että voisin tehdä elämästäni helpompaa.
En valitettavasti voi edes sanoa, oliko Madness of Flowersissa jotain vikaa. Ehkä ei. En vain saanut siitä minkäänlaista otetta. Kuuntelin kirjan, ja lukija oli ihan ok. En vain kyennyt keskittymään. Parhaat kuunteluhetket sain siivotessa, jolloin olin ilmeisesti tarpeeksi epätoivoinen kuuntelemaan jopa tätä. Kävelylenkillä kuunnellessa kirja tuntui vähän samalta kuin koiran peseminen: yrität napata kiinni jostain helvetin liukkaasta joka tappelee vastaan.
Silloin, kun jotain kuulin, tulin päätelleeksi, että tässä on kaupunki sisäisen konfliktin äärellä ja joku houkkien retkikunta matkalla pohjoiseen. No, sen voi lukea myös kuvaustekstistä.
Silloin, kun jotain kuulin, muistin myös aiemmat lukemani Laket ja sen, mikä minua on hänen kirjoissaan aina hieman vaivannut. Väkivallan ja seksin kuvaus vaikuttaa nimittäin Lakella aina ... tirkistelevältä. Siltä, että se on kirjoitettu kirjaan, koska kirjailija jotenkin diggaa sellaisten asioiden kirjoittamisesta. Siitä tulee vähän likainen olo. En aivan tiedä, miksi näin on, sillä kaikkien kirjailijoiden kohdalla moista ilmiötä ei suinkaan esiinny, vaikka väkivallassa ja seksissä löytyisikin.
Kirjan kaunein lause oli joka tapauksessa kahden viimeisen sekunnin aikana kuultu "Audible hopes you've enjoyed this program."
Kyllä, olen kykenemätön jättämään kirjoja kesken. Ei, en aio tehdä asialle mitään. Kyllä, tiedän, että voisin tehdä elämästäni helpompaa.
En valitettavasti voi edes sanoa, oliko Madness of Flowersissa jotain vikaa. Ehkä ei. En vain saanut siitä minkäänlaista otetta. Kuuntelin kirjan, ja lukija oli ihan ok. En vain kyennyt keskittymään. Parhaat kuunteluhetket sain siivotessa, jolloin olin ilmeisesti tarpeeksi epätoivoinen kuuntelemaan jopa tätä. Kävelylenkillä kuunnellessa kirja tuntui vähän samalta kuin koiran peseminen: yrität napata kiinni jostain helvetin liukkaasta joka tappelee vastaan.
Silloin, kun jotain kuulin, tulin päätelleeksi, että tässä on kaupunki sisäisen konfliktin äärellä ja joku houkkien retkikunta matkalla pohjoiseen. No, sen voi lukea myös kuvaustekstistä.
Silloin, kun jotain kuulin, muistin myös aiemmat lukemani Laket ja sen, mikä minua on hänen kirjoissaan aina hieman vaivannut. Väkivallan ja seksin kuvaus vaikuttaa nimittäin Lakella aina ... tirkistelevältä. Siltä, että se on kirjoitettu kirjaan, koska kirjailija jotenkin diggaa sellaisten asioiden kirjoittamisesta. Siitä tulee vähän likainen olo. En aivan tiedä, miksi näin on, sillä kaikkien kirjailijoiden kohdalla moista ilmiötä ei suinkaan esiinny, vaikka väkivallassa ja seksissä löytyisikin.
Kirjan kaunein lause oli joka tapauksessa kahden viimeisen sekunnin aikana kuultu "Audible hopes you've enjoyed this program."
No comments:
Post a Comment