Suhteeni Alastair Reynoldsiin on kaksijakoinen. Toisaalta hän on minusta ihan ässä, mutta sitten toisaalta taas hieman pitkäveteinen.
Muistoissa sininen maa yhdistää nämä kaksi puolta kätevästi. Ensimmäiset sata sivua ovat pitkäveteisiä ja loput sitten ihan ässiä. Herra Sivukirjasto (alkua tuskastellessani) lupasikin, että kunhan alusta selviää, loppukirjassa seikkaillaan tolkusti ympäri aurinkokuntaa. Oikeassa oli!
Ja voi että, kyllä minä niin pidän kunnon seikkailusta ympäri aurinkokuntaa. Reynoldsin miljööt pitävät sisällään kaiken sen luonteikkuuden, jota hän ei hahmoihinsa saa - kirjan kaksi päähenkilöä olisivat voineet olla toistensa klooneja, mutta Mars, Kuu ja Maa olivat kaikki erilaisia ja kiehtovia. Puhumattakaan Neptunuksen takaisesta avaruudesta, josta lukiessa oli elävästi mahdollista kuvitella, miltä tuntuu olla niin kovin kaukana auringosta.
Tykkään. Onneksi jatko-osan suomennosta on kesäksi lupailtu.
Muistoissa sininen maa yhdistää nämä kaksi puolta kätevästi. Ensimmäiset sata sivua ovat pitkäveteisiä ja loput sitten ihan ässiä. Herra Sivukirjasto (alkua tuskastellessani) lupasikin, että kunhan alusta selviää, loppukirjassa seikkaillaan tolkusti ympäri aurinkokuntaa. Oikeassa oli!
Ja voi että, kyllä minä niin pidän kunnon seikkailusta ympäri aurinkokuntaa. Reynoldsin miljööt pitävät sisällään kaiken sen luonteikkuuden, jota hän ei hahmoihinsa saa - kirjan kaksi päähenkilöä olisivat voineet olla toistensa klooneja, mutta Mars, Kuu ja Maa olivat kaikki erilaisia ja kiehtovia. Puhumattakaan Neptunuksen takaisesta avaruudesta, josta lukiessa oli elävästi mahdollista kuvitella, miltä tuntuu olla niin kovin kaukana auringosta.
Tykkään. Onneksi jatko-osan suomennosta on kesäksi lupailtu.
4 comments:
Reynoldsin kirjoissa on vain pieni ongelma: kaikki tuntuu olevan poikkeuksetta yli 500 sivua. Nimim. hyllyssä puolisen metriä Reynoldsia lukematta..
Siis vain kaksi lukematonta Reynoldsia, melko hyvä tilanne :D
Vakavasti puhuen, se on minustakin kyllä ongelma. Eivät ne kirjat edes aina jaksa sitä 500+ sivua kantaa.
Minullapa onkin kaikki suomennokset luettuna, ja kesälomakin alkaa sopivasti Terästuulen saapuessa. Kunpa Alastair-setä vielä oppisi kirjoittamaan päähahmoihinsa lisää syvyyttä ja persoonaa, niin a vot. Sinisen maan kanssa minulla tuli ihan sama fiilis, että niitä kahta päähahmoa ei meinannut välillä erottaa toisistaan.
Joo, todella voisi toivoa. Pitkällehän sitä pötkii luonteikkaalla aurinkokunnallakin, en minä sillä, mutta välillä olisi hauskaa lukea vähemmän pökkelöistä paperinukeista :D
Hauskaa kyllä, että koimme tämän päähenkilöasian samoin! Emme mitenkään voi olla väärässä, jos meitä on jo kaksi :D
Post a Comment