Lainasin lapsen iltasatukirjaksi Kenneth Grahamen klassikkoteoksen, jonka päätin lukea sitten itsekin. (Varsinaisen iltasatusuoritteen tämän kanssa hoiti puolisoni, herra Sivukirjasto, joka sivumennen sanoen vaikutti siltä, että suhiskaa keskenänne. Lapsen mielipidettä ei ole missään vaiheessa tiedusteltu.)
Kaislikossa suhisee on lapsuuteni lemppareita, mutta en toki siitä aikuisiällä paljonkaan muistanut. Sen verran kuitenkin, että ihan ehdottomasti piti saada juuri oikea painos kirjastosta. Mikään uudenaikainen hapatusversio ei tulisi kyseeseenkään.
Edellämainitusta syystä on turha kuvitella, että kyse olisi ollut mistään muusta kuin nostalgiatripistä. Ja ihan mainio nostalgiatrippi kyseessä olikin: Myyrän ja Vesirotan seikkailut olivat mahtavia edelleen. Rupikonna ärsytti vähemmän kuin nuorena - epäilen kokeneeni Konnankartanon herran seikkailut kovinkin epäoikeudenmukaisina, kun olin lapsi. Nyt pikemminkin nauratti. Myyrän koti-ikävä puolestaan itketti (yhä; näiltä osin ei mikään ole muuttunut kuluneina vuosikymmeninä.)
Kirjan brittiläisyys kolahti nyt vielä kovemmin kuin skidinä, tietty. Kaislikossa suhisee saattaa siis selittää viehtymykseni tweediin (ja sen, että Mäyrän kodin jälkeen eräs hobitin kolo oli minusta välittömästi tutun ja kotoisan oloinen.)
Ja oiskohan se sit Narnia seuraavaksi, vai pitääkö siirtyä Ruohometsän kansaan?
Kaislikossa suhisee on lapsuuteni lemppareita, mutta en toki siitä aikuisiällä paljonkaan muistanut. Sen verran kuitenkin, että ihan ehdottomasti piti saada juuri oikea painos kirjastosta. Mikään uudenaikainen hapatusversio ei tulisi kyseeseenkään.
Edellämainitusta syystä on turha kuvitella, että kyse olisi ollut mistään muusta kuin nostalgiatripistä. Ja ihan mainio nostalgiatrippi kyseessä olikin: Myyrän ja Vesirotan seikkailut olivat mahtavia edelleen. Rupikonna ärsytti vähemmän kuin nuorena - epäilen kokeneeni Konnankartanon herran seikkailut kovinkin epäoikeudenmukaisina, kun olin lapsi. Nyt pikemminkin nauratti. Myyrän koti-ikävä puolestaan itketti (yhä; näiltä osin ei mikään ole muuttunut kuluneina vuosikymmeninä.)
Kirjan brittiläisyys kolahti nyt vielä kovemmin kuin skidinä, tietty. Kaislikossa suhisee saattaa siis selittää viehtymykseni tweediin (ja sen, että Mäyrän kodin jälkeen eräs hobitin kolo oli minusta välittömästi tutun ja kotoisan oloinen.)
Ja oiskohan se sit Narnia seuraavaksi, vai pitääkö siirtyä Ruohometsän kansaan?
11 comments:
Ai että meillä tämä löytyy kans hyllystä ja nyt varmasti jo esikoinenkin jaksaisi kuunnella :)! Voihan miten ihana on lukea jo näitä pitempiä satuja...!
Ruohometsän kansa! Se kolahti kun sen luin.
Mulle tulee nykyään Kaislikosta vain mieleen että se on vähän väärin suomennettu kun se on se ruovikko mikä suhisee, anteeksi, nyt pilaan täällä muiden lapsuusmuistoja. Kirjaa en ole kyllä välttämättä edes lukenut, voisin kyllä.
Bleue, tässä oli ehkä vähän sellainen ongelma, etten oo varma, jaksoiko lapsi vielä tätä ihan oikeasti kuunnella :D Mutta, no, toisaalta. Kai se enemmän kuitenkin antoi kuin otti.
Ja yllättävän pitkiä tekstejä hän jo kuitenkin jaksaa kuunnella.
Linnea, selvä! Onko se yhtään tweed-henkinen? Arvaan, että ei.
Et muuten nyt valitettavasti saanut lapsuusmuistoani pilalle tällä, kaislikko, ruovikko, kunhan suhisee.
Joihinkin asioihin vedän kyllä rajan. Esimerkiksi sanaa "kontiainen" en hyväksy vieläkään. Nyt näin jopa lastenkirjan, jossa seikkaili pupu ja kontiainen. Tai jotain. Kyllä en lainannut.
Ai että ihana toi kontiais -sanan dissaus :D. Nauratti ihan ääneen :D. Pahoittelen :D.
Hassua kyllä, en muistaakseni ole koskaan lukenut tätä. Mieltymykseni tweediin ja koloihin on siis varmaan sisäsyntyistä.
(Ehdottomasti ensin Narnia... Ruohometsän kansassa on raakaa realismia. :D)
Bleue, ei mitään syytä pahoitella :D
Booksy, tai ehkä oletkin, muttet vain muista? Tämä on vain jumittunut alitajuntaasi. Tai, no, toki voi olla, että tweed ja kolot ovat vain joidenkin meistä geeneissä. Ehkä omissanikin.
Voit olla oikeassa Narnian suhteen. Siinä on sitä paitsi takuulla enemmän tweediä!
Minä en muista lukeneeni tätä, vaikka nimi on tuttu ja varmaankin jossain muodossa televisioitu(?). Nyt alkoi oikeasti haluttaa tutustua teokseen. Pitääpä katsoa mitä kirjastosta löytyy.
Raija, ooh! Mutta Suislikossa kahisee on klassikko! Heti kirjastoon - kyllähän tämän pitäisi sieltä löytyä :)
Ruohometsässä ei taida kyllä olla tweediä, mutta jäniksiä on!
Ja hyvä että en! :) Suhina on hyvä asia.
Kontiainen ei riso mua yhtään niin paljon, kuin se maaoravien uudeksi nimeksi ehdotettu tikutaku.
Oho! En muistanut koko kirjan olemassaoloa, muta "nyt kun mainitsit", niin muistan, että tämä oli ehdottomasti lapsuuteni suursuosikkeja! Olikohan tästä olemassa jopa joku tv-sarjakin...?
Linnea, aikamala, tikutaku? Tai siis olenhan mä kai tuon kuullut, mutta pidin aprillipilana varmaan.
Maaorava on maaorava. Tikutakut voi tunkea sinne, missä aurinko jne.
Tessa, ehkä siis on nostalgiahetken aika? Telkkarisarjasta en kyllä osaa sanoa mitään, se on multa mennyt selvästi ohi. Mutta Raija tuossa yllä muisteli näemmä samaa!
Post a Comment