Ian McDonald on viime aikoina kirjoittanut tällaista Everness-nimistä sarjaa, jonka aloittaa Planesrunner. Evernessit on suunnattu nuorisolaisille, jollainen haluan mielellään ajoittain uskotella olevani (siis itselleni uskottelen, olen aika hyväuskoista sorttia.) Niinpä kuuntelin Planesrunnerin äänikirjana.
Planesrunner aloittaa siis multiversumien kanssa puljaavan sarjan, kun Everett Singhin isä katoaa ja jättää jälkeensä Salaperäisen Paketin ja sitten ollaankin jo rinnakkaismaailmassa, jossa teknologinen kehitys on mennyt menojaan hiilen nanoputkien kanssa puljatessa mutta tyystin ilman öljyä ja niin edelleen.
Kelpo seikkailu! Jännittäviä ajatuksia teknologisen kehityksen vaikutuksesta yhteiskuntaan!
Toisaalta: Päähenkilö, jolla on ainutlaatuinen erityiskyky tulkita multiversumikarttaa! Kas kun ei ennustusta! Miksei tavallinen nörtti olisi piisannut, kysyn vain!
Lisäksi - nyt lopetan huutomerkkien käytön, lupaan - olen hieman huolissani tästä multiversumihommasta. En voi olla miettimättä, josko ne ovat suunnilleen yhtä toimivia juonenkuljetuksellisessa mielessä kuin aikamatkustus, tuo ikisuosikkini ja aina käyttökelpoinen tilanteissa, joissa tarvitsee äkkiä päänsäryn voidakseen jäädä kotiin lukemaan.
No, ken elää ja kuuntelee lisää äänikirjoja, näkee. Itse toivottavasti kuulun tähän joukkoon, sillä jotain kiehtovaa McDonaldin multiversumistossa oli. Sitä paitsi ostin jo seuraavan osan.
 |
| Haluan tähdentää, että tuo ylempi hahmo ei ole sellainen planeetankokoiset aivot -tyyppi, vaikka siltä näyttääkin. Hänellä on valkoinen afro. |
Planesrunner aloittaa siis multiversumien kanssa puljaavan sarjan, kun Everett Singhin isä katoaa ja jättää jälkeensä Salaperäisen Paketin ja sitten ollaankin jo rinnakkaismaailmassa, jossa teknologinen kehitys on mennyt menojaan hiilen nanoputkien kanssa puljatessa mutta tyystin ilman öljyä ja niin edelleen.
Kelpo seikkailu! Jännittäviä ajatuksia teknologisen kehityksen vaikutuksesta yhteiskuntaan!
Toisaalta: Päähenkilö, jolla on ainutlaatuinen erityiskyky tulkita multiversumikarttaa! Kas kun ei ennustusta! Miksei tavallinen nörtti olisi piisannut, kysyn vain!
Lisäksi - nyt lopetan huutomerkkien käytön, lupaan - olen hieman huolissani tästä multiversumihommasta. En voi olla miettimättä, josko ne ovat suunnilleen yhtä toimivia juonenkuljetuksellisessa mielessä kuin aikamatkustus, tuo ikisuosikkini ja aina käyttökelpoinen tilanteissa, joissa tarvitsee äkkiä päänsäryn voidakseen jäädä kotiin lukemaan.
No, ken elää ja kuuntelee lisää äänikirjoja, näkee. Itse toivottavasti kuulun tähän joukkoon, sillä jotain kiehtovaa McDonaldin multiversumistossa oli. Sitä paitsi ostin jo seuraavan osan.
2 comments:
Minä jätin tämän McDonaldin sarjan lukemisen ensimmäiseen kirjaan. Lähinnä hahmot tökki sen verran, että ei ole tehnyt mieli jatkaa. Luen kirjailijalta mielummin aikaisempia kirjoja, kunhan ehdin.
Mä muistin tämän! Tai oikeastaan muistin, että jotenkin et ihan lämmennyt, ja sitten tarkistin, että mikä oli syynä.
Äänikirja auttoi hahmojen rasittavuuteen vähän, mutta joo, olet kyllä oikeassa - lapsinero Everett etenkin oli vähän sillä rajalla, että voi nyt kuulkaa.
Post a Comment